Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Berliini on pinta-alaltaan valtava kaupunki, jossa ei yhden loman aikana voi läheskään kaikkea nähdä. Paikasta toiseen käveleminen onnistuu siellä parhaiten kaupunginosien sisällä, ja esimerkiksi Länsi-Berliinin keskusta eli City West ja Itä-Berliinin keskusta eli Alexanderplatz lähitienoineen ovat alueita, joilla on kannattavinta siirtyä jalkapelillä paikasta toiseen.
Berliinin metroverkosto on laaja ja saattaa aluksi vaikuttaa monimutkaiselta, mutta se on varsin suoraviivainen ja sitä oppii käyttämään nopeasti. Metron lisäksi kaupungissa on linja-autoja, joista linjat 100 ja 200 ovat hyviä nähtävyyskierroksia ajatellen, ja raitiovaunuja, jotka liikkuvat lähes yksinomaan itäisen Berliinin puolella. Kesäkauden aikana on eniten risteilyjä, jotka tarjoavat mielenkiintoisen ja opettavaisen ajanvietemahdollisuuden, perinteisellä saksalaisella tavalla. Berliini on kesäkaudella hyvä pyöräilykaupunki, mutta autoilua siellä kannattaa ympäri vuoden vältellä.
Vain paljon kävelemään tottuneet pystyvät Berliinissä kävelemään kaupunginosasta toiseen, ja tämäkin on mahdollista vain joillain alueilla. Yleensä siellä on hyvä katsella karttaa ja arvioida välimatkoja ennen kuin lähtee kävelemään tuntemattomaan paikkaan.
Mittessä ja sen vieressä olevilla alueilla kuten Alexanderplatzilla, museosaarella (Museumsinsel), Brandenburger Tor -portin ympäristössä ja Potsdamer Platzilla on paras siirtyä paikasta toiseen kävellen. Prenzlauer Berg, Friedrichshain ja Kreuzberg, jotka sijaitsevat lähellä Alexanderplatzia, ovat laajoja kaupunginosia, ja niihin tutustuminen vain kävelemällä vie aikaa ja siirtyminen kaupunginosista toisiin voi olla työlästä. Charlottenburg Länsi-Berliinissä on myös kaupunginosa, jossa voi hyvin kävellä paikasta toiseen, mutta matka esimerkiksi Tiergartenilta Charlottenburgin palatsialueelle on hyvin pitkä. Tiergarten kuten useimmat Berliinin puistot on periaatteessa oma kaupunginosansa, ja puistot ovat yleensä sen verran suuria, että niihin on turha yrittää tutustua liian nopeasti.
Kaiken kaikkiaan lomailu Berliinissä vaatii rutkasti aikaa, jos siellä haluaa tutustua moneen kaupunginosaan kunnolla. Yleisesti ottaen julkiset liikennevälineet ovat suositeltavia, jotta kaupungista saa mahdollisimman paljon irti.
Berliinin julkiseen liikenteeseen kuuluu metro, jonka laaja verkosto kattaa suurimman osan kaupungista ja joka on erittäin täsmällinen. Metroverkosto, joka keskustassa liikkuu osin maan alla mutta myös maan päällä, muodostuu U-Bahn- ja S-Bahn-junista. Niistä S-Bahn on paikallisjunan tyylinen pitkänmatkan juna, joka voi mennä pitkällekin Berliinin ulkopuolelle. S-junia on erilaisia, kuten S41 ja S42, jotka kiertävät kehää kaupungin rajojen sisäpuolella ja joilla voi jouheasti siirtyä Itä- ja Länsi-Berliinin välillä..
Muita julkisia liikennevälineitä ovat linja-autot ja raitiovaunut, joista ratikat ovat turistille hyödyllisimpiä. Raitiovaunuja on lähinnä entisen Itä-Berliinin puolella, ja linja-autoista on pääosin vain vähän hyötyä kaupungissa vierailevalle. Niiden lisäksi risteilylaivat, joita näkee kesäkaudella etenkin Spreejoella, ovat hyviä antamaan vähän erilaista kuvaa Berliinistä.
Berliinissä on kolme vyöhykettä: A, B ja C. Suurin osa kaupungista kuuluu A- ja B-vyöhykkeiden alueeseen, mutta esimerkiksi Potsdam ja Berliinin lentokenttä kuuluvat C-vyöhykkeeseen. Kaikissa julkisen liikenteen kulkuneuvoissa voi kulkea samalla lipulla, ja liput ovat joko AB-, BC- tai ABC-vyöhykkeille.
Lisätietoa reiteistä ja aikatauluista saa liikennettä operoivien BVG:n ja S-Bahnin kotisivuilta. Kolmas sivusto, josta saa tietoa joukkoliikenteestä, on VBB, joka on hyödyllinen Berliinin ympäristössä matkusteleville. Näillä sivuilla on myös reittikartat, joista voi selvittää parhaan reitin paikasta A paikkaan B. Hyvä apuväline on myös MapWay-sovellus, jonka sivuilta voi ladata sovelluksen ja josta voi selvittää miten U- ja S-Bahneilla pääsee parhaiten etenemään.
Berliinin joukkoliikenneverkostossa on valtava määrä erilaisia lippuja, joista tosin vuorokauden voimassa oleva lippu on oikeastaan ainoa kätevä lippu normaalille vierailijalle (8,80 euroa). Jos Berliinissä viihtyy vähintään viisi vuorokautta ja käyttää päivittäin julkisia, on viikkolippu kannattava hankinta (36 euroa)..
Tavallinen kertalippu AB-vyöhykkeille maksaa 3 euroa, ja jos mielii myös C-vyöhykkeelle pitää hankkia lisäksi pari euroa maksava lisälippu. Kertalippu on voimassa kaksi tuntia, sillä voi vaihtaa kulkuneuvoa rajattomasti mutta sillä ei voi tehdä paluumatkaa vaan se on vain yhteen suuntaan. Jos on menossa vain lyhyen matkan eli korkeintaan kolme pysäkinväliä, voi ostaa halvemman "lyhyen matkan lipun" (Kurzstrecke), joka maksaa 2 euroa. 6–14-vuotiaat lapset saavat alennuksen, joka on noin 30–50 %, ja 15-vuotiaasta lähtien on ostettava aikuisten lippu. Alle 6-vuotiaat voivat aikuisen kanssa matkustaa ilmaiseksi.
Muita lippuvaihtoehtoja ovat esimerkiksi päivä-, viikko- ja kuukausilippu, jotka oikeuttavat rajattomaan matkustamiseen joko AB- tai ABC-vyöhykkeillä. Tageskarte eli päivälippu on kannattava hankita lähes kenelle tahansa Berliinissä oleskelevalle. Se on voimassa ensimmäisestä käyttökerrasta seuraavan vuorokauden aamukolmeen, ja se kannattaakin ostaa aina heti aamulla. AB-vyöhykkeille päivälippu maksaa 8,80 euroa, ja C-vyöhykkeelle, joihin kuuluvat Schönefeld ja Potsdam, voi matkustaa hankkimalla 3,70 euroa maksavan lisälipun. Berliinissä matkusteleva voi myös ostaa viikkokortin (7-Tage-Karte), joka maksaa 36 euroa ja joka oikeuttaa matkustamiseen 7 vuorokautta, joskin lipun voimassaolo päättyy 7. päivänä jo klo 24. Jos matkassa on 4 tai 5 henkilöä, on hinta-laatusuhteeltaan paras hankinta 2–5 hengen ryhmille tarkoitettu kortti, jonka saa AB-vyöhykkeille koko päiväksi 25,50 eurolla.
Tietoa kaikista lipuista saa BVG:n sivuilta.
Normaalien lippujen lisäksi kaupan on kahdenlaisia kaupunkikortteja, joilla on myös muita etuja kuin rajaton matkustaminen. Ne kuitenkin ovat paljon hintavampia kuin normaalit liput ja niiden ominaisuuksiin kannattaa perehtyä, jos tällaisesta lipusta on kiinnostunut. Kaupunkikortteja ovat WelcomeCard ja CityTourCard, ja niiden kaikkiin ominaisuuksiin voi sivuilla tutustua tarkoin ja lipun voi sivuilta myös ostaa.
Lippuja voi ostaa automaateista, joita on jokaisella asemalla, bussi- ja raitiovaununkuljettajilta, isompien metroasemien lipunmyyntipisteistä ja kioskeista. Liput astuvat voimaan vasta kun ne on leimattu, ja leimauslaitteita on metroasemilla laiturien edustalla. Leimaamattoman lipun kanssa tai ilman lippua matkustavalle on luvassa 60 euron tarkastusmaksu. Kertaalleen leimattua lippua ei tarvitse tai tietenkään edes saa leimata uudelleen esimerkiksi kulkuneuvoa vaihtaessa.
Berliinin valtava metroverkosto, joka muodostuu sekä metrojunista että paikallisjunista, kuuluu Euroopan suurimpien liikenneverkostojen joukkoon, ja sillä on helppoa ja turvallista liikkua kaupungissa ympäri vuorokauden.
Verkosto muodostuu sekä U-Bahn-junista että S-Bahn-junista, joista U-Bahn liikkuu enemmän maan alla. Metrojunista kuitenkin näkee varsin hyvin kaupunkia, sillä ne kaikki kulkevat maan alla melko vähän, ja vain metrojunilla voikin vaivattomasti liikkua pitkiä matkoja kaupunginosasta toiseen. Hyödyllinen on esimerkiksi kehälinja (Ringbahn), jonka S41- ja S42-junat kulkevat kitkattomasti myös idän ja lännen välillä. Tämä lähes 40 kilometriä pitkä linja kuljettaa 400 000 ihmistä vuorokaudessa, ja sillä liikkuvan on hyvä varmistaa, että on menossa oikeaan suuntaan, sillä kierros vie aikansa.
Päivisin metro liikkuu yleensä 5 minuutin, iltaisin ja öisin 10 minuutin välein. Metro kulkee viikolla klo 04–01, ja aamuyhden ja aamuneljän välillä on yöbusseja, jotka kulkevat metroreittejä pitkin. Viikonloppuisin metro kulkee päivisin 10 minuutin ja iltaisin ja öisin 15 minuutin välein, ja metrojunat liikkuvat myös perjantai- ja lauantaiöisin vartin välein.
Edelleenkin idän ja lännen välillä siirtymisessä esiintyy ongelmia, eikä aina ole kovin yksinkertaista mennä idän puolelta minne tahansa entisen Länsi-Berliinin puolelle tai päinvastoin. Vaihtoehtoja on muutama, ja jos mielii tehdä tämän välimatkan metrolla, ajankäytön kannalta on hyödyllistä selvittää parhaat reitit.
Yksinkertaisinta on kulkea neljällä eri U-Bahn-linjalla (U1, U2, U5 ja U7), jotka ovat kaupungin tunnetuimpia. Legendaarinen U1-linja, joka kulkee maan päällä Friedrichshainista Kreuzbergiin, oli itse asiassa ensimmäinen osa U-bahnia. Näistä linjoista huolimatta moniin paikkoihin Friedrichshainissa, Prenzlauer Bergissä ja muualla idässä kuitenkin pääsee lännen puolelta parhaiten kulkemalla metrolla ensin Alexanderplatzille, mistä voi nousta lukuisiin idän kaupunginosissa kulkeviin raitiovaunuihin.
Ringbahn
eli linjat S41 ja S42 kiertävät koko kaupungin, ja tämä voi olla kätevä linja joillekin. Rata on 37 kilometriä pitkä, sillä on 27 asemaa ja koko kierros kestää noin 60 minuuttia. Tärkeimmät asemat ovat rautatieasemat sekä idän että lännen puolella: Westkreuz, Ostkreuz ja Südkreuz.
Mahdollista on myös kulkea lännen puolella olevan rautatieaseman (Westkreuz) ja idän puolella olevan aseman (Ostkreuz) välillä linjoilla S5, S7 ja S75. Näillä voi liikkua myös esimerkiksi päärautatieasemalta (Hauptbahnhof) Friedrichshainiin. Paljon nähtävää, joka näkyy myös junien ikkunoista, on etenkin Zoologischer Garten -aseman ja Alexanderplatzin välimaastossa, joten näitä linjoja voi käyttää myös maisemareittinä.
Lähinnä Itä-Berliinin puolella kulkee raitiovaunuja, jotka ovat käteviä niille, jotka haluavat esimerkiksi siirtyä Alexanderplatzilta Prenzlauer Bergiin tai jos haluaa liikkua laajoissa Prenzlauer Bergin tai Friedrichshainin kaupunginosissa.
Berliinin raitiovaunut ovat kulkeneet vuodesta 1865 asti, niillä on 22 linjaa ja niillä tehdään yli 450 miljoonaa matkaa vuodessa. Kaikkein parhaita ovat ympäri vuorokauden liikkuvat, Metrotram-nimellä tunnetut raitiovaunulinjat, jotka tunnistaa M-etukirjaimesta.
Käteviä linjoja ovat M2, joka kulkee Alexanderplatzilta Prenzlauer Bergiin, ja M10, joka kulkee Prenzlauer Bergistä Friedrichshainiin. Berliinissä on myös normaaleja raitiovaunulinjoja, jotka eivät kulje ympäri vuorokauden ja joista on hyötyä lähinnä, jos matkaa Itä-Berliinin laitaosiin.
Berliinin raitiovaunujen linjakartat
Linja-autolla paikasta toiseen siirtymistä ei voida suositella kuin niille, jotka tuntevat melko hyvin kaupunkia ja jotka haluavat päästä paikkaan, johon metro tai raitiovaunu ei jostain syystä kulje. Poikkeuksen muodostavat niin sanotut maisemareitit, joiden kyydistä näkee normaalin lipun hinnalla suuren joukon merkittäviä nähtävyyksiä.
Mainio tapa nähdä Berliiniä on kiertää kaupunkia joko bussilinjan 100 tai 200 kyydissä. Linjat ovat suosittuja, sillä ne kattavat suurimman osan kaupungin tärkeimmistä ja kuuluisimmista kohteista. Niistä voi jäädä kiinnostavan nähtävyyden kohdalla pois ja katseltuaan sitä tarpeeksi hypätä taas seuraavan bussin kyytiin. Molemmat linjat lähtevät Zoologischer Gartenin asemalta itäänpäin, ja ne kulkevat entisen Itä-Berliinin pääpaikoille. Linjan 100 päätepysäkki on Alexanderplatz ja linjan 200 Michelangelostrasse, joka sijaitsee Prenzlauer Bergissä.
Muista busseista kätevimpiä ovat M-etuliitteestä tunnetut metrobussit, jotka kulkevat 24 tuntia vuorokaudessa kymmenen minuutin välein.
Berlin.de kertoo lisää bussilla matkustamisesta
Berliinissä on 7500 taksia, ja niihin voi nousta tolpalta tai lennosta tai ne voi hälyttää paikalle. Normaali lähtöhinta on 4,30 euroa ja ensimmäiset 6 kilometriä matka maksaa 2,60 euroa kilometriltä, sen jälkeen vähän vähemmän. Jos ottaa taksin lennosta ja on menossa vain lyhyen matkan (alle 2 km), pääsee kuudella eurolla, jos ennen mittarin päälle laittamista pyytää "lyhyttä matkaa" (Kurzstrecke). Muunlaiset Berliinin rajojen sisäpuolella sovitut hinnat ovat kiellettyjä, ja mittarin on aina osoitettava mitä matka maksaa. Matkan voi maksaa käteisellä tai kortilla. Lisäksi on erilaisia lisämaksuja kuten suuresta matkalaukusta ja lentokenttäkyydistä, mutta ne eivät saa yhteensä ylittää 7 euroa.
Kuljettajat ovat ammattikuskeja ja puhuvat yleensä englantia. Berliinin taksit ovat yleensä luotettavia, joskin niin sanottuja mustia takseja esiintyy myös etenkin rautatieasemien ja lentoasemien liepeillä. Asemien ulkopuolella on kuitenkin hommaa helpottamassa taksiyhtiöiden työntekijöitä, jotka auttavat ja neuvovat taksilla liikkumisessa ja jotka ovat ehdottoman rehellisiä.
Taksilla mielellään matkustava voi ladata itselleen hommaa helpottavan taksisovelluksen sekä Applen että Android-laitteisiin.
Visit Berlin antaa lisätietoa taksilla liikkumisesta ja kertoo taksiyhtiöiden puhelinnumeroita
Berlin.de kertoo englanniksi lisää taksilla matkustamisesta
Kesäkautena tehdään paljon laivakierroksia Spreejoella ja muilla Berliinin ympäristön vesistöillä. Niille on hyvä nousta esimerkiksi läheltä Alexanderplatzia, tuomiokirkon vierestä, tai Treptower Parkin edustalta [kartalla], mistä lähtee mitä erilaisimpia laivakierroksia ja risteilyjä. Jonkin verran on myös talviajan risteilyjä, joita on esimerkiksi ennen joulua.
Risteilyille voi mennä nousemalla esimerkiksi DDR:n museon ja Berliinin tuomiokirkon edustalla [kartalla] olevalta laiturilta. Hinta aikuisilta on 14 euroa, mutta erilaisia lippuvaihtoehtoja on runsaasti, ja kaupan on myös perhelippuja. Risteilyt kestävät tunnin, ja niitä lähtee yleensä puolen tunnin välein ma–su klo 10.15–18.45. BerlinStadtService kertoo saksaksi lisää reiteistä, aikatauluista ja hinnoista.
Berlin.de-sivuisto esittelee kattavasti risteilyjä ja laivakierroksia
Berliinin suuri koko tekee siitä haastavan kaupungin kävellä paikasta toiseen, eikä siellä kävellen ehdi muutamassa päivässä paljon nähdäkään. Kaupungin tasainen maasto soveltuu kuitenkin erityisen hyvin pyöräilylle, ja Berliinissä onkin yli 1000 kilometriä pyöräteitä. Siellä voi joko vuokrata polkupyörän ja ottaa kaupungin haltuun itsenäisesti tai mennä yhdelle monista opastetuista polkupyörällä tehtävistä kaupunkikierroksista. Pyörän voi myös ottaa mukaan metroon tai raitiovaunuihin niille merkityille alueille, jos niissä on tilaa. AB-vyöhykkeillä pyörästä peritään 2,10 euron lisämaksu.
Berliinissä voi pyöräillä itsekseen omaan tahtiin, jolloin kaupungin jonkinnäköinen tuntemus on suositeltavaa. Viikonloppuisiin on huomattavasti vähemmän liikennettä kuin viikolla, ja idän puolella on paljon leveitä katuja ja pitkiä etäisyyksiä. Vaikka Berliinissä on leutoja ilmoja ympäri vuoden, on aika huhtikuun alkupuolelta lokakuun loppuun parasta aikaa pyöräilylle.
Pyöriä vuokrataan kesällä siellä täällä, ja niitä vuokraavat majapaikat ja myös muut yritykset. Varsinaisia pyörävuokraamoja ovat esimerkiksi Fat Tire ja Rent a Bike Berlin.
Berliinissä tehdään kesäisin paljon opastettuja pyöräilykierroksia, joiden yhteydessä näkee paljon oleellisia asioita. Kierroksilla näkee parhaat reitit, oppii yhtä sun toista kaupungin luonteesta ja historiasta ja voi myös tutustua uusiin ihmisiin. Opastettuja pyöräilykierroksia on eniten englanniksi ja saksaksi, ja niitä tekevät esimerkiksi Berlin on Bike ja Fat Tire.
Berlin360 tulostettava pyörätiekartta
Berlin.de esittelee opastettuja pyöräilykierroksia
Berliinissä ei ole niin suureksi kaupungiksi hirveästi liikennettä, mutta siellä esiintyy ruuhkia, ja kaupungin liikennejärjestelyt ja -säännöt on hyvä tietää tarkkaan, ennen kuin siellä siirtyy ratin taakse. Saksassahan on paljon alueita (Umweitzone), joille autoa ei voi pysäköidä tai joilla autoa ei voi ajaakaan ilman erityistä lupaa. Esimerkiksi Berliinin keskustaan voivat mennä vain autot, jotka on todettu vähäsaasteisiksi ja joissa on tästä kertova tarra.
Berliinistä voi vuokrata auton lentoasemalta tai muista vuokrauspisteistä. Hyviä autovuokraamoja ovat esimerkiksi Sixt ja Kemwel.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2023/03
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
