Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Veronassa on jonkin verran maailmankuuluja nähtävyyksiä, joihin kuuluvat Rooman valtakunnan aikainen amfiteatteri ja täyttä fiktiota oleva, Shakespearen näytelmästä innoitteensa saanut Julian talo. Veronassa on muutama upea kirkko, ja siellä on mukava kävellä vanhassa keskustassa (centro storico), bongailla erilaisia nähtävyyksiä ja nauttia tämän ainutlaatuisen kaupungin tarjonnasta.
Nähtävyyksiin on paras tutustua keväällä ja syksyllä, sillä keskikesä on kuuma ja vilkas ajankohta tutustua nähtävyyksiin, eikä sydäntalvellaan ole luvassa mukavia säitä. Viikonloput ovat ympäri vuoden vilkkaampia kuin arkipäivät, ja etenkin Julian talo on aivan käsittämättömän suosittu vierailupaikka sunnuntaisin.
Jos Veronassa mielii amfiteatteriin ja useisiin museoihin sisään, voi säästää hankkimalla turisteille tarkoitetun kortin, nimeltään Verona Card. Se ei ole kovin hyvä hankinta 24 tunnin ajalle, mutta 48 tuntia voimassa oleva ja 22 euroa maksava kortti on hyvä hankinta niille, jotka käyvät monessa pääsymaksullisessa vierailupaikassa.
Moni Veronassa vieraileva huomaa vanhassa ydinkeskustassa ensimmäiseksi olevansa aukiolla nimeltään Piazza Bra, joka on kaupungin elämän vilkkaimpia keskuksia. Se on liikenteen solmukohta, jonka kautta kulkevat lähes kaikki keskustan läpi kiertävät bussilinjat, ja sieltä pääsee myös kävellen, kaupunkipyörällä, kaupunkijunalla tai taksilla nopeasti mihin keskustan osaan tahansa.
Piazza Bran merkittävin ja hämmästyttävin nähtävyys on Arena, Rooman valtakunnan aikaisista amfiteattereista kolmanneksi suurin. Siihen mahtui aikoinaan 20 000 ihmistä gladiaattoriesityksiä seuraamaan, mutta nykyisin se on huomattavasti hillitympi paikka niin yleisön kuin esitystenkin puolesta.
Ympäri vuoden Arenaan voi käydä tutustumassa päiväsaikaan, ja vuodesta 1913 lähtien se on keskikesällä ollut Veronan arvostettujen oopperafestivaalien esityspaikka. Kesäkuun lopulta elokuun lopulle siellä on myöhään illalla oopperaesityksiä, ja tähän vuodenaikaan illat ovat kuivia ja lämpimiä. Liput pitää hankkia hyvissä ajoin, jopa puoli vuotta tai vuosi etukäteen, ja jos aikoo ensimmäiseen esitykseen, kannattaa liikkeellä olla sitäkin varhaisemmin. Esitykset alkavat klo 21.15, eikä niitä ole joka ilta vaan parhaiten viikonloppuisin, heinäkuussa ja elokuun alkupuolella. Tätä nykyä Arenaan mahtuu 30 000 katsojaa, joten jonkinlaisen paikan piippuhyllyltä tai kaikkein kalleimmilta paikoilta voi saada lyhyelläkin varoajalla.
Ympäri vuoden Arenaan voi käydä tutustumassa päiväsaikaan, ja lokakuun alusta toukokuun loppuun jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina pääsymaksu on vain euron. Arena on avoinna ma klo 13.30–19.30 ja ti–su klo 8.30–19.30. Normaali pääsymaksu on 10 euroa, mutta on olemassa myös yhteislippuja, joiden kanssa voi alennetulla hinnalla vierailla muuallakin, ja Verona-kortin haltijat pääsevät ilmaiseksi sisään.
Piazza Bran ympäristössä ei ole valtavasti muita nähtävyyksiä, oikeastaan vain pari muhkeaa palatsia ja Portoni della Bra -portti vuodelta 1389. Palatseista Gran Guardia numerossa 1 on paikka, jossa on usein erilaisia taide- ja muita näyttelyitä. Piazza Brata ympäröivät muurit ovat vaikutuksen tekeviä, ja niihin on hyvä tutustua turisti-infon [kartalla] ympäristössä.
Piazza delle Erben [kartalla] ja sen vieressä olevan Piazza dei Signorin ympäristössä on paljon kaikenlaista nähtävää. Aukioilla ja niiden lähistöllä on etenkin kesällä ja viikonloppuisin vilkasta, ja nähtävyyksiin tutustumisen lisäksi niiden ympäristössä on mukava istahtaa terassille, katsella torilla kojuja ja nauttia Piazza dei Signorin ainutlaatuisesta, ainakin arkiaamuisin aika rauhallisesta tunnelmasta. Näiden kahden aukion vieressä on vielä kolmas aukio tai pikemminkin sisäpiha, nimeltään Cortile del Mercato Vecchio, jolla sijaitsevat uusi taidemuseo (Palazzo Forti) ja Torre dei Lamberti. Aukiolle pääsee Piazza delle Erbeltä kaunista pylväskäytävää eli Arco della Costaa pitkin.
Aukioiden ympäristön näkyvin rakennus on Torre dei Lamberti, joka 84-metrisenä on kaupungin korkein rakennelma. Lambertin suku aloitti tornin rakentamisen vuonna 1172, mutta aluksi siitä tuli vain 37 metriä korkea ja se oli Palazzo dei Consiglion yhteydessä. Tornin nimi oli tässä vaiheessa Torre delle Campane, ja vuonna 1295 se sai kaksi kirkonkelloa. Torniin iski salama 1400-luvun alussa, ja vasta lähes 70 vuotta myöhemmin se oli uudelleen korjattu ja vasta tällöin torni saavutti nykyisen 84 metrin korkeutensa. Torni sai nykyisen muotonsa vasta vuonna 1779, jolloin siihen siirrettiin kello läheisestä huonoon kuntoon päässeestä tornista. Vuodesta 1972 lähtien se on ollut yleisölle avoinna, ja nykyisin sen huipulle voi portaiden kapuamisen sijaan nousta myös hissillä.
Torniin voi nousta ma–pe klo 10–18 ja la–su klo 11–19. Pääsylippu on aikuisilta 8 euroa, mutta sinne on lukuisia erilaisia pääsymaksuja. Alle 8-vuotiaat lapset pääsevät ilmaiseksi sisään, Verona-kortin haltijat maksavat 5 euroa ja euron hissistä ja maanantaisin kaikki pääsevät viidellä eurolla sisään.
Piazza delle Erben ja Cortile del Mercato Vecchion vieressä oleva Piazza dei Signori on perusluonteeltaan Cortile del Mercato Vecchion tavoin melko rauhallinen aukio. Se on nimittäin liikenteeltä suljettu ja hivenen piilossa niin etteivät paikalliset kulje sen kautta eivätkä kaikki lyhyellä vierailulla kaupungissa olevat älyä mennä sinne asti. Vain parin askelen päässä lähes aina vilkkaasta Piazza delle Erbestä on tämä usein melko rauhallinen mutta viikonloppuisin ja kesäisin jatkuvien opastettujen ryhmien kansoittama vierailupaikka. Tästä huolimatta jopa viikonloppuisin, jolloin monet lähikadut ja -aukiot ovat täysin tukossa, se saattaa olla yllättävän rauhallinen, ja sen nähtävyyksiin on hyvä tutustua ajan kanssa.
Goottilaistyyliset Scaliger-suvun haudat (Arche Scaligere) ovat aukion suosituimpia nähtävyyksiä, ja niitä voi aikansa katsella ilman mitään pääsymaksua. Ne ovat Santa Maria Antica -kirkon edustalla, ja ne kuuluvat kaupungin päänähtävyyksiin.
Scaliger-suku hallitsi Veronaa 1200–1300-luvuilla, ja nämä näyttävät haudat ovat kunnianosoitus ja muistomerkki suvulle, jonka aikana Verona nousi normaalia merkittävämmäksi paikkakunnaksi. Scaliger-suvun hallitsijoista Cangrande saavutti eniten ja nosti Veronan merkittäväksi keskiaikaiseksi kaupungiksi. Hänen kautenaan 1300-luvun alkupuolella Veronaan liitettiin Padova, Treviso ja Vicenza, ja Cangrande oli aikansa suurimpien runoilijoiden eli Danten ja Petrarcan suojelija. Cangranden hauta olikin ensimmäinen, joka paikalle rakennettiin, ja tämä 1300-luvulla rakennettu hauta on saman arkkitehdin käsialaa kuin Sant’Anastasian kirkkokin. Haudan yhteydessä on myös Cangranden ratsastajapatsas, joka tosin on kopio, ja alkuperäinen on nähtävänä Castelvecchion museossa.
Piazza dei Signorin pohjoispuolella oleva palatsi on Loggia del Consiglio, jonka tunnistaa loggiasta eli pylväskäytävästä. Rakennus oli ennen kaupunginvaltuuston kokoontumispaikka ja on edelleenkin vastaavanlaisessa julkisessa käytössä, ja sen edustalla on usein mielenosoituksia ja pienempiä mielenilmauksia. Rakennus ei ole sinänsä suuri nähtävyys, mutta se on kaikin tavoin merkittävä, ja siihen on hyvä tutustua samalla kun viettää aikaa näillä aukioilla ja sisäpihoilla. Aukiolla on terassiravintoloita, jotka tarjoavat aitiopaikan nauttia alueen tunnelmasta. Loggia del Consiglio on maineeltaan Veronan kaunein renessanssiajan tyyliä edustava palatsi, ja se valmistui vuonna 1493, mutta erilaisia lisäyksiä siihen tehtiin pitkään jälkeenpäin.
Suosituin nähtävyys ydinkeskustassa lähellä Piazza delle Erbeä on Via Cappellon varrella oleva Casa di Giulietta eli Julian talo [kartalla]. William Shakespearen näytelmästä innoitteensa saanut talo ei sinänsä liity mitenkään Romeo ja Julia -näytelmään, mutta siitä on muodostunut yksi Veronan tunnusmerkkejä. Se avattiin vasta 1930-luvulla ja julistettiin heti tärkeäksi turistikohteeksi. Ihmisiä siellä ravaa edelleenkin kaikista maailman kolkista, ja erityistä kiinnostusta osoitetaan rakkausaiheista graffitia täynnä olevaan käytävään, jota pitkin kuljetaan sisäpihalle. Sisäpihalla vastaavanlaista suurta kiinnostusta saavat parveke ja Julian patsas, jonka kanssa kuvaan yksinään päästäkseen pitää joskus odottaa pitkiäkin aikoja.
Nähtävää on vähän, mutta täällä kuuluu kuvauttaa itsensä ja rakastuneiden kuuluu olla mahdollisimman romanttisissa tunnelmissa. Sisäpihalle voi olla viikonloppuisin muulloin kuin kesällä ja muina kaikkein vilkkaimpina vierailuaikoina hankala päästäkään, ja tungos on etenkin sunnuntai-iltapäivisin melkoinen. Tänne kannattaakin lähteä mieluummin tavallisen arkipäivän aamupäivänä, ja valtaosalle riittää se, että viettää muutaman minuutin sisäpihalla ja ikuistaa sen kamerallaan.
Julian talo (engl. Juliet’s House) on avoinna tyypillisiin Veronan kaupunginmuseoiden aikoihin: maanantaisin klo 13.30–19.30 ja ti–su klo 8.30–19.30. Jos haluaa sisälle museoon, joka kertoo Romeosta ja Juliasta, maksaa aikuisten pääsylippu 6 euroa, ja lokakuun alusta toukokuun loppuun joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai pääsymaksu on kaikilta yksi euro.
Museolla myydään myös yhteislippuja, joilla euron enemmän maksava pääsee katsomaan myös Julian hautaa (Tomba di Giulietta) (Via Luigi da Porto 5) [kartalla]. Se on lähellä radiomuseota, yli vartin kävelymatkan päässä Julian talolta, ja se rakennettiin aikoinaan Hollywood-elokuvaa silmällä pitäen, mutta elokuvaa ei loppujen lopuksi kuvattukaan Veronassa.
Veronan kaksi varhaista tuomiokirkkoa tuhoutuivat kumpikin paikalla, jolla nykyinen Duomo di Verona eli Veronan tuomiokirkko [kartalla] sijaitsee. Maanjäristys tuhosi niistä toisen vuonna 1117, ja vuonna 1187 valmistui tämä uusi katedraali. Se on basilikatyyliin rakennettu kirkko, johon on tehty lisäyksiä vuosisatojen saatossa. Kirkon keskiosa on pääosin renessanssiajalta, 1400-luvulla kirkko sai goottilaisia piirteitä, ja kellotornin huippu on peräisin 1900-luvulta.
Duomo eli viralliselta nimeltään Cattedrale Santa Maria Matricolare sijaitsee paikalla, jonne läheskään kaikki kaupungissa vierailevat eivät lähde. Sen lähellä on muutakin nähtävää, kuten kaunis antiikin aikainen silta, Ponta Pietra.
Tuomiokirkon kellotornia alettiin rakentaa 1500-luvulla mutta se jäi viimeistelemättä, ja kellotornin kammio valmistui vasta vuonna 1927. Huomionarvoinen seikka on se, että Veronassa on aivan oma, jo 600-luvulta alkunsa saanut tyyli soittaa kirkonkelloja. Siihen on aina kuulunut tietynlainen kirkonkellojen valmistustapa, jota muullakin Euroopassa alettiin jäljitellä. Kirkonkellojen rakennustaide vietiin pisimmilleen juuri Veneton maakunnassa, missä 1300-luvulta lähtien Venetsia otti Veronan paikan alan johtavana kaupunkina.
Samalla aukiolla (Piazza Duomo) sijaitsee myös Museo Pinacoteca e Canonicale, joka esittelee raamattuaiheista taidetta ja arkeologisia löydöksiä. Tuomiokirkko on avoinna kesällä ma–la klo 10–17.30 ja su klo 13.30–17.30. Kirkon aukioloajat ovat vähän toisenlaiset marraskuun alusta helmikuun loppuun, jolloin se on avoinna ma–la klo 10–13 ja klo 13.30–17 (paitsi la klo 16 asti) ja su klo 13.30–17. Kirkon sisään haluavien pitää maksaa 2,50 euron pääsymaksu.
Monessa mielessä Veronan tunnetuin ja monen mielestä kaunein kirkko on basilikatyyliin rakennettu San Zeno Maggiore [kartalla], jonne on ydinkeskustasta jonkin verran kävelymatkaa. Kirkko, joka tunnetaan myös nimillä Basilica di San Zeno ja San Zenone, on maineikas kahdesta syystä: rakennustyylinsä takia ja siksi, että Romeo ja Julia vihittiin tämän kirkon kryptassa eli hautaholvissa.
Zeno oli Veronan piispa 300-luvulla, hän kuoli 380-luvulla ja hänelle omistettiin kirkkoja, jotka vuosisatojen saatossa tuhoutuivat. Tuomiokirkon tavoin tällä paikalla ollut karolinkiajan kirkko vaurioitui pahasti vuoden 1117 maanjäristyksessä, ja sitä alettiin rakentaa uudelleen. Kellotorni valmistui jo vuonna 1173, ja se on 72 metriä korkea. Kirkko edustaa veronalaista romaanista rakennustyyliä, ja se on rakennettu lähinnä tiilistä ja tuffista eli tulivuoren purkauksen yhteydessä kiveksi iskeytyneestä tuhkasta. Kirkon ulkoasu on lähinnä 1100-luvun romaanista rakennustyyliä edustavaa, joskin julkisivun ruusuikkuna on peräisin jonkin verran myöhemmältä ajalta.
Kirkon sisällä olevasta taiteesta Andrea Mantegnan triptyykki eli kolmessa osassa oleva maalaus oli niin ihastuttava, että Napoleon rahtasi sen Pariisiin, mistä se sitten myöhemmin jalustaa lukuun ottamatta palautettiin Veronaan. Kirkon suojissa on myös San Zenoa esittävä patsas, jossa hänet on tavalliseen tapaan kuvattu tummaihoisena, sillä San Zeno oli kotoisin Afrikasta.
Kirkon edessä olevalla aukiolla on rauhallinen tunnelma. Paikallisia on täällä koiria ulkoiluttamassa, lasten kanssa ja muuten vain oleskelemassa, ja auringonlaskun aikaan kirkko on mahdollisimman kauniissa valossa. Kirkko on avoinna maaliskuun alusta lokakuun loppuun ma–la klo 8.30–18 ja su klo 12.30–18 ja talvisin ma–la klo 10–13.00 ja klo 13–17 ja su klo 13.30–17. Kirkon sisälle on aikuisilta 2,50 euron pääsymaksu. Kaikkein paras aika lähteä tänne on sunnuntaiaamu, jolloin kirkon edessä olevalla aukiolla pidetään antiikki- ja kirpputori.
Go Italy esittelee Veronan tunnetuimpia nähtävyyksiä
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2016/12
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
