Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Etelä-Italian suurin ja merkittävin kaupunki ei ole nähtävyyksiltään kovin merkittävä, sillä niitä on melko vähän ja ne eivät Pompeijia ja arkeologista museota lukuun ottamatta vedä suuria määriä ihmisiä puoleensa. Napolin suurimpia nähtävyyksiä ovatkin sen kadut ja aukiot, joita on etenkin vanhassa korttelistossa, ja eri vuosisatojen rakennukset ja merkit kertovat omaa tarinaansa kaupungin pitkästä taipaleesta. Osa aukioista, kuten Piazza del Plebiscito, ovat sellaisia, että niiden tuntumassa on paljon merkittävää nähtävää. Sama pätee vanhoihin kortteleihin (centro storico), joissa elämänmeno on jatkunut samantyylisenä jo vuosisatoja mutta jotka viime vuosina ovat osin antautuneet turisteja palveleviksi kortteleiksi.
Vanhankaupungin suurimpiin nähtävyyksiin kuuluu tuomiokirkko, mutta siellä on muitakin nähtävyyksiä, kuten kirkkoja ja maanalaisia tunneleita, joita on myös keskustan ulkopuolella. Napolin nähtävyyksiin voidaan myös laskea pitkä rantapromenadi, jonka varrella on linnake ja pari muuta nähtävyyttä. Napolin ympäristössä on monenmoista nähtävää niin maalla kuin merelläkin, ja kaikkein kuuluisin ja suosituin vierailupaikka kaupungin ympäristössä on Pompeiji.
Napolin hallitsema alue, Campania, on maailman vanhimpia asutettuja tienoita, ja se on pronssikaudesta lähtien ollut jatkuvasti asutettuna. Alue oli merkittävä antiikin Kreikan siirtokuntien aikaan, ja Rooman valtakunnan aikana se oli tunnettu lomailukeskus, jossa keisarit ja kuuluisat kirjailijat viettivät runsaasti aikaa. Myöhemmin Napolin huippuaikoja oli keskiajan jälkeinen uusi aika 1600-luvulla, jolloin se oli maailman toiseksi suurin kaupunki.
1870-luvulta lähtien vallinnut Italian itsenäisyyden aika on Napolille ollut alamäkeä, mutta se oli ensimmäinen Italian kaupungeista, joista Mussolini menetti otteensa (1.10.1943). Napoli vaurastui jonkin verran sodanjälkeisen buumin aikana, etenkin kun se sai valtiolta paljon rahaa rakennustöihin ja kunnossapitoon, mutta 1980-luvulla rahavirrat katkaistiin ja kaupunki on ollut mafian hallitsema viime vuosikymmenet.
2000-luvulla Napoli on kuitenkin terävöittänyt otettaan: taistelu Camorraa vastaan on kesken, mutta monet liikkeet taistelevat onnistuneesti mafiaa vastaan. Kaupunkiin on alkanut ilmaantua uutta, ja kunhan taloussotkut maailmalta väistyvät, nousee Napoli vielä jonakin päivänä uuteen kukoistukseen. Kaupunki on kuitenkin huonossa kunnossa ja epäsiisti, ja monet sen teoreettisesti puitteiltaan upeat korttelistot ovat rappiolla. Asiaa pahentavat monet suuret rakennusprojektit, jotka kaupungissa perinteisesti venyvät pitkiksi, ja vielä vuosikausia eteenpäin metron laajennustoimet ja asemien ympäristöjen remontit pitävät keskustan varsin epämiellyttävän tuntuisena. Asiaa eivät ollenkaan auta valtavat liikenneruuhkat tai se että Napolin ydinkeskustassa pyörii päivät päästään valtavat määrät ihmisiä, joista yhä useammat ovat risteilyturisteja ja päiväretkeläisiä lähistön lomapaikoilta.
Napolin keskiaikainen korttelisto tunnetaan nimellä “centro storico”. Sen pääkadut [kartalla] ovat Via dei Tribunali ja Via San Biagio dei Librai, joka yleisesti tunnetaan nimellä “Spaccanapoli”. Tämä barokki- ja renessanssityylisiä rakennuksia täynnä oleva alue on kooltaan 1700 hehtaaria ja näin Euroopan suurin vanhakaupunki. Sen alueella on aamusta iltaan vilkkaiden pääväylien lisäksi valtava määrä pieniä kujia ja sivukatuja, joita on mielenkiintoista ajan kanssa tutkia.
Vanhakaupunki on pullollaan ulkoa vaatimattomia mutta sisältä loistokkaita roomalaiskatolisia kirkkoja, joiden suojissa on silloin tällöin esillä taidetta ja muuta merkittävää nähtävää.
Vanhakaupunki on laaja alue, joka periaatteessa jakautuu kahteen osaan: Piazza Mancinin ja Via Duomon välissä oleva Forcella, jossa on eniten paikallisväriä, ja Via Duomon ja Via Toledon (ja Piazza Danten) välimaastossa olevat alueet, joilla on huomattavasti enemmän turisteja, ravintoloita ja nähtävyyksiä kuin Forcellassa.
Via dei Tribunalin varrella on enemmän nähtävää ja elintarvikeliikkeitä kuin Spaccanapolin varrella. Myös ravintoloita ja muita palveluita on jonkin verran enemmän, ja erityisen hyvää tunnelmaa on numeron 330 tienoilla olevien holvikäytävien tuntumassa, jossa myös parhaita ravintoloita on vieri vieressä.
Kadun varrella on huomattava määrä merkittäviä kirkkoja, ja niihin kuuluu Pio Monte della Misericordia [kartalla], jossa on huomattava määrä Caravaggion maalauksia.
Toinen merkittävä nähtävyys, joka monelta jää kadun varrella huomaamatta, ovat maanalaiset osat, eli Napoli Sotterranea [kartalla]. Jo 2400 vuoden ajan noin 40 metriä maanpinnan alapuolella on ollut käytäviä, joissa on esimerkiksi kreikkalaisten siirtokuntien rakentama vesiputki, Rooman aikaisen teatterin jäänteitä ja vastikään löydetty luola, Summa Cavea. Opastettuja englanninkielisiä kierroksia, jotka kestävät kaksi tuntia, tehdään kolme kertaa päivässä klo 10–18.
Spaccanapoli on hektinen katu, jonka varrella on etenkin sen Piazza Danten puoleisessa päässä melkoisesti nähtävää, kuten kirkkoja ja aukioita. Katu on erilaisten kauppojen, kahviloiden ja ravintoloiden valtaama, mutta viime vuosina se on entistä enemmän kansainvälistynyt ja muuttunut turisteja palvelevaksi. Paikallisväriäkin kadulla edelleenkin on, etenkin lounasaikaan, jolloin sekä Spaccanapolin että lähikatujen ravintolat ovat kiireisimmillään noin klo 13–15.
Katu on edelleen ykköskohde matkamuistoille ja tuliaisille, ja niiden joukossa on käsitöitä ja paljon kaikenlaista muutakin.
Matkamuistoista ja tuliaisista suosituimpia ovat jouluseimet (presepi), muut joulukoristeet samoin kuin muunlaiset paikallisena käsityönä tehdyt koristeet. Suurin valikoima jouluseimiä on tarjolla Via dei Tribunalin ja Spaccanapolin välillä kulkevalla kujalla nimeltään
Via San Gregorio Armeno
[kartalla], joka on San Gregorion kirkon vieressä. Ennen joulua etenkin alkuillasta ja viikonloppuisin centro storicon meno on kiihkeimmillään juuri tällä alueella.
Jos haluaa tutustua kadun kaikkein autenttisimpiin osiin, joissa mafia on yhä voimissaan ja joilla on vain kourallinen turisteja, on Forcella siihen hyvää maastoa. Se on Via Duomon ja Piazza Mancinin välimaastossa, ja kaikkein hektisintä menoa on luvassa kadulla nimeltään Via Forcella, jonka ydin on Piazzetta Forcella [kartalla]. Alueeseen on helppo tutustua samalla kun kävelee kohti rautatieasemaa tai jos on syömässä esimerkiksi kaupungin kuuluisimmassa pizzeriassa, nimeltään Da Michele.
Centro storico tarjoaa hyvän kuvan napolilaisesta elämänmenosta aamusta iltaan. Vaikka siellä on etenkin Spaccanapolin ja Piazza Bellinin alueella yöelämääkin, on meininki siellä parhaimmillaan viikolla aamusta iltakahdeksaan ja lauantaisin varhaisempaan alkuiltaan. Sunnuntaisin liikkeet ovat nykyään avoinna, monet ravintolat ovat valtaosan vuodesta sunnuntaisin avoinna mutta pyhisin paikalla on enemmän vierailijoita kuin paikallisia. Tärkeää on muistaa, että vanha keskus sulkeutuu miltei totaalisesti iltakahdeksan ja -yhdeksän välillä, ja tämän jälkeen vain joissain osissa on järkevää liikkua. Yksi tällainen tienoo on Piazza Bellini [kartalla] ja toinen pääkadut Tribunali ja Spaccanapoli, joskin nekin ovat jo melko varhain täysin kuolleita.
Centro storicossa ei kannata iltayhdeksän jälkeen yksinään tai pariskunnankaan turhaan harhailla ainakaan muualla kuin pääkaduilla. Etenkin sivukujia kannattaa vältellä, eikä muutenkaan etenkään Forcellan ja Piazza Garibaldin sivukatujen syövereissä kannata myöhään illalla harhailla.
Napolin pääkirkko on Cattedrale di San Gennaro [kartalla], joka on kaupungin tuomiokirkko, eli Duomo. Tätä goottilaistyyliä edustavaa kirkkoa alettiin rakentaa 1200-luvulla mutta se valmistui vasta 1430-luvulla. Tämä Via Duomo -kadun varrella sijaitseva tuomiokirkko on ulkoa vaatimaton mutta sisältä hulppea, ja kolmasti vuodessa kirkko on tärkeimmän napolilaisen rituaalin pitopaikka.
Kun San Gennaro eli Januarius Diocletiuksen vainojen seurauksena kuoli Pozzuolissa marttyyrinä vuonna 304, hänet siirrettiin tähän kirkkoon. Siirron jälkeen kahdessa lasipullossa ollut veri, joka oli hyytynyt, muuttui piispan käsissä uudelleen nestemäiseksi. Tämä ihmeeksi luokiteltava tapahtuma on siitä lähtien tapahtunut kolmasti vuodessa, aina samoina päivinä, ja edelleenkin tämä on koko kaupungin tärkein tapahtuma.
Ihme tapahtuu useimpina vuosina toukokuun ensimmäistä sunnuntaita edeltävänä lauantaina, 19. syyskuuta ja 16. joulukuuta, ja mikäli veri ei muutu nesteeksi, odottaa Napolia lähitulevaisuudessa jokin ikävä käänne. Tätä tapahtuu hyvin harvoin, ja viimeisten sadan vuoden aikana veri ei ole muuttunut nesteeksi vuonna 1944, jolloin Vesuvius purkautui viimeisimmän kerran, vuonna 1980, jolloin Napolissa oli suuri maanjäristys, ja vuonna 1988, päivän sen jälkeen kun Napoli hävisi tärkeän jalkapallo-ottelun Milanolle.
Vaikka ei olisikaan Napolissa juuri näiden kolmen vuorokauden aikana, kannattaa tuomiokirkkoa silti käydä katsomassa. Sen julkisivu on barokkityylinen lisäys 1800-luvun lopulta, ja kirkon yhteydessä on muutakin nähtävää. Täällä on esimerkiksi Santa Restitutan basilika, jonka Konstantinus rakennutti vuonna 340 ja jonka virallisesti katsotaan olevan kaupungin vanhin rakennus.
Kirkkoon ei ole pääsymaksua, mutta jos haluaa nähdä kastekappelin, pitää maksaa 1,50 euroa. Kirkko on avoinna sen verran sekalaisiin aikoihin, että aukioloajat kannattaa katsoa verkkosivuilta. Kirkolla on helppo käydä samalla kun tutustuu vanhoihin kortteleihin, ja Via Duomo on hyvä reitti Via dei Tribunalin ja Spaccanapolin välillä.
Moni Napolin satama-alueet ja vilkkaat rantatiet Via Garibaldin päässä näkevä pettyy kaupungin keskustan merelliseen olemukseen, sillä Napoli ei tosiaankaan ole mikään Barcelonan tyylinen rantakaupunki. Rannan ankeat satama-alueet ja lähellä Castel Nuovoa oleva matkustajalaivasatama sijaitsevat vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä, eikä merta lähellekään pääse kuin vasta matkustajasataman tienoilla, lähellä Municipio-metroasemaa. Vasta sataman jälkeen alkavatkin Napolin varsinaiset merimaisemat Santa Lucia -kaupunginosan edustalla, ja tämä kaksiosainen katu, joka on autoilta suljettu, on kaikkein raikkain ja unohtumattomin Napolin nähtävyyksistä.
Ensimmäinen osa rantapromenadia on Via Nazario Saurio [kartalla], joka on vaatimattomampi ja rauhallisempi Santa Lucian Lungomaren kahdesta eri osasta. Sen varrella ei ole paljon muuta kuin merinäkymiä ja raikkaita tuulia, mutta sen varrella on lukuisia ravintoloita ja yleensä hyvin vähän vierailijoita.
Mutkan jälkeen kadun nimi muuttuu (Via Partenope), ja tämä onkin varsinainen Lungomare, jota reunustavat hienot hotellit ja muutama hintava kahvila. Rakennukset ja yleiset puitteet ovat unohtumattomia, ja riittää kun tänne tulee vartiksi jaloittelemaan. Koska paikalle pitää kävellä tai tulla taksilla, ei siellä koskaan ole paljon turisteja ja muutenkin tilaa siellä riittää.
Mutkan jälkeen vastaan tuleva Castel dell'Ovo on toinen Napolin kahdesta linnakkeesta, ja vaikka se onkin remontissa vielä muutaman vuoden ajan, voi sinne mennä sisään ja niemellä voi jonkin aikaa kierrellä. Niemimaalta on hienot näkymät Napolinlahdelle ja Vesuviukselle, samoin kuin Chiaia- ja Santa Lucia -kaupunginosiin ja itse rantapromenadille. Lungomaren varrella on paikkoja, joissa paikalliset uivat ja kalastelevat, ja maisemat kohti Mergellinaa ovat hienot. Täällä on mukava kävellä ja nauttia merimaisemista milloin tahansa, kun aurinko paistaa, mutta parhaimmillaan Lungomare on illan hämärtyessä, mikä Napolissa tapahtuu ympäri vuoden aikaisin.
Lungomare jatkuu aina villa Comunale -puistolle [kartalla] ja piazza Vittorio -aukiolle asti ja jatkuu tästäkin eteenpäin eri nimisenä ja aina Mergellinaan asti, mutta harva jaksaa kävellä koko matkaa. Tämä on kaupungin kerman suosima koiranulkoiluttamis- ja lenkkeilypaikka, ja mikäli aikaa riittää, kannattaa tähän noin kolmen kilometrin pituiseen rantapromenadiin tutustua kunnolla. Lungomaren puolivälissä olevan Piazza Vittorion bussipysäkiltä kulkee busseja kohti Piazza Garibaldia ja kaupungin muita osia. Piazza Vittoriolta pääsee nopeasti takaisin kohti centro storicoa ja Via Toledoa myös kulkemalla Via Chiaia -kävelykadun päähän asti, mikä onkin mukava mutta koko päivän kävelleelle raskas oikotie toiseen suuntaan kuljettaessa. Mergellinasta pääsee metrolla ja muillakin menopeleillä takaisin keskustaan.
Napolilla ei ole mitään varsinaista pääaukiota vaan monta kohtalaisen merkittävää aukiota, mutta ainakin turistit helposti mieltävät avaran Piazza del Plebisciton [kartalla] pääasialliseksi aukioksi.
Laajan mutta viime vuosina remontilla osin pilatun aukion laidalla on San Francesco di Paolo -kirkko, joka on rakennettu Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkon mallin mukaan. Toinen normaalia merkittävämpi rakennus on kuninkaallinen palatsi eli Palazzo Reale, jonka suojissa olevaan museoituun tilaan voi mennä pientä pääsymaksua vastaan. Palatsin sisällä on etenkin barokkityylisiä huonekaluja ja muuta sisustusta esittelevä museo ja Biblioteca Nazionale eli Kansalliskirjasto, jonka sisään pääsee vain, jos tuo mukanaan henkilöllisyystodistuksen.
Aukio on laaja, ja sillä on usein erilaisia paraateja ja muita tapahtumia. Päiväsaikaan sillä on vahdinvaihtoja, ja iltaisin monen lähellä asuvan passeggiata eli iltakävely tapahtuu aukion tienoilla. Aukio onkin parhaimmillaan illalla, kun valoja sytytellään. Aivan aukion vieressä on paljon nähtävää, ja jos nimenomaan haluaa nähdä kaupungin suurimmat nähtävyydet, ei tarvitse kuin tulla aukion tuntumaan tunniksi harhailemaan.
Piazza Plebisciton välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös vilkas Piazza del Municipio -aukio, jolta voi nykyään siirtyä metroon ja jonka laidalla on
Castel Nuovo
[kartalla]. Tämä suuri linnake on paikallisten suussa "Maschio Angioino", ja sen jykevät muurit pystytettiin 1200-luvulla. Sen suojissa on Museo Civico, ja ilmaiseksi voi käydä kääntymässä sen laajalla sisäpihalla.
Piazza Plebisciton ympäristö on parasta maastoa kaupungissa etenkin päiväretkellä tai lyhyellä matkalla olevalle samoin kuin lapsiperheille, sillä täällä on paljon tilaa, runsaasti nähtävää ja vähemmän tungosta kuin kaupungin monissa muissa osissa. Mikäli Napoliin suuntaa lyhyelle visiitille, kannattaa vanhojen osien lisäksi tutustua tarkoin juuri tähän alueeseen.
Matkalla Piazza Dantelta kohti Piazza del Plebiscitoa pitkin kaupungin pääkatua eli Via Toledoa on centro storicoa vastapäätä Quartieri Spagnoli, espanjalainen korttelisto. Se on koko kaupungin napolilaisimpia kaupunginosia ja ehdoton tutustumiskohde lyhyelläkin matkalla olevalle. Alue on aivan päänähtävyyksien kyljessä ja näin helposti lähestyttävä paikka. Vaikka siellä ei juuri nähtävyyksiä olekaan, pystyy se tarjoamaan kaikenlaista muuta yhdessä sen vieressä olevan Montesanto-kaupunginosan kanssa.
Quartieri Spagnoli on erinomainen paikka tehdä edullisia ja värikkäitä elintarvikeostoksia, täällä on mukava syödä gelatoa eli paikallista jäätelöä, istua kahvilla, tarkkailla värikästä katujen elämää tai syödä kohtuuhintaan. Lisäksi Quartieri Spagnoli on tunnettu yöelämästä, mutta se ei ole pimeän laskeuduttua kaupungin turvallisin paikka eikä sen sivukujilla kannata turhaan harhailla. Yöaikaan kannattaa pysytellä lähellä Via Toledoa, mutta niille, joilla on paljon aikaa, suositellaan lähempää tutustumista korttelistoon päiväsaikaan.
Hyvä katu aloittaa alueeseen
tutustuminen on Via Toledon varrella olevan Piazza Caritan sivukatu, Via Pignasecca [kartalla]. Katu on yksi kaupungin eläväisimpiä, ja sen tunnusmerkkejä ovat erilaiset liikkeet, joista monet myyvät elintarvikkeita.
Katu vie kohti Montesantoa, ja tällä välillä ovat parhaimmillaan
La Pignasecca -katumarkkinat
,
jotka tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden nähdä ja ostaa paikallisia elintarvikkeita ja juomia.
Alueella on jonkin verran ravintoloita ja paljon pikaruokapisteitä, ja täältä voi hankkia kaikenlaista vaatteista kodintarvikkeisiin, yleensä edullisemmin kuin muualta keskustasta.
Quartieri Spagnoli ja Montesanto ovat liikenneyhteyksiltään hyviä, ja alueelta voi nousta funikulaareilla ylös Vomeroon ja Montesanton asemalta, joka on aivan toriaukio Piazza Pignaseccan vieressä, pääsee junalla kohti Pozzuolia ja muuallekin.
Napolin vetonauloja on sen antiikin ajoilta peräisin oleva maanalainen käytävien verkosto. Täältä usean kymmenenkin metrin syvyydestä yhä löydetään antiikin Kreikan ja Rooman valtakunnan aikaisia katuja ja raunioita. Mikäli mielii saada parhaan kuvan katakombeista ja muista maan alla olevista vanhoista rakennelmista, kannattaa siirtyä keskustan ulkopuolelle oleville Catacombe di San Gennaro -katakombeille (Via di Capodimonte 13) [kartalla]. Tälle Capodimonten palatsin yhteydessä olevalle nähtävyydelle on hankalahko kävelymatka, joten moni siirtyy sinne mielellään taksilla.
San Gennaron maanalaiset hauta-alueet ovat peräisin 100-luvulta, ja niitä koristamassa on varhaisia kristillisiä seinämaalauksia. Nykyisin paikalla käy kiitettävästi ihmisiä, mutta suuri pyhiinvaelluskohde nämä katakombit olivat jo 400-luvulla, jolloin San Gennaron eli Januariuksen ruumis tuotiin tänne.
Katakombit ovat avoinna kaikkina muina päivinä paitsi 25.12., ja normaali aukioloaika on klo 10–17. Pääsymaksu on aikuisilta 9 euroa, alle 18-vuotiailta 5 euroa ja alle 6-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Uusi vetonaula on myöhäisillan (klo 21–22) drinkkituokio katakombeissa, ja lippu tällaiseen ainutlaatuiseen tilaisuuteen maksaa 12 euroa.
Vaikka Pompeiji [kartalla] ei olekaan Napolin kaupungissa vaan reilun puolen tunnin paikallisjunamatkan päässä, saapuu moni Napoliin juuri sen nähdäkseen. Se on niin suosittu vierailupaikka, että jos haluaa nimenomaan tutustua tarkoin siihen, kannattaa keskikesää ja muita kaikkein suosituimpia vierailuaikoja vältellä. Alueeseen on kaikkein paras tutustua talvikauden aikana, jolloin aurinko ei polta niin kuumasti.
Pompeiji oli vauras kaupunki Rooman valtakunnan aikana, mutta vuoden 79 syksyllä Vesuvius-tulivuori purkautui, sen höyryt ja kuumuus tappoivat kaupunkiin jääneet ja laava peitti alleen jäljelle jääneet rauniot. Pompeiji katosi maailmankartalta tämän jälkeen täysin, ja se löydettiin uudelleen vasta vuonna 1594, jolloin paikallinen arkkitehti vahingossa löysi osan raunioista. Niitä alettiin tarkemmin tutkia vasta 1700-luvun puolivälissä, ja vielä nykyäänkin maan alta löytyy jatkuvasti uusia raunioita, joita yritetään saada esiin niitä vahingoittamatta. Nykyisin raunioista on näkyvillä paljon, niin että Pompeijin raunioalueella voi viettää vaikka kokonaisen päivän.
Kohokohtia ovat Foro eli entinen tori, jolta on hyvät näkymät kohti Vesuviusta, amfiteatterit ja erilaiset temppelit. Paikalla käy etenkin aamukymmenen jälkeen ympäri vuoden valtava määrä turisteja, joista monet saapuvat paikalle suuren ryhmän kanssa. Niinpä sinne kannattaa aina pyrkiä menemään heti sen avauduttua, eli viikolla klo 9 ja viikonloppuisin klo 8.30. Pompeijin raunioiden keskellä on vähän varjoja, ja aurinkoisella ilmalla siellä on talvikaudellakin keskipäivällä melko kuuma. Näin ollen sinne ei kannata mennä liikaa pukeutuneena, huonossa kunnossa tai ilman vettä. Raunioiden keskellä on nykyään muutama ruokapaikka, mutta ne ovat tietenkin ylihintaisia.
Sisäänpääsymaksu on 16 euroa aikuiselta, mutta alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään ja 18–24-vuotiaat maksavat lipustaan vain 2 euroa. Aukioloajat vaihtelevat jonkin verran vuodenajan mukaan, ja huomionarvoinen seikka on se, että talvikaudella sinne ei pääse sisään klo 15.30 jälkeen.
Pompeijiin pääsee parhaiten Porta Nolanan Circumvesuviana (tai Piazza Garibaldin Circumvesuviana) -asemalta junilla, jotka lähtevät pitkin päivää puolen tunnin välein kohti Sorrentoa. Lippu maksaa reilut pari euroa suuntaansa, ja jotta pääsee oikeaan paikkaan, kannattaa lippu tilata tiskillä määränpäähän "Pompei Scavi". Paikallisjunan päätepysäkki on Sorrento, joten näiden kahden kohteen näkeminen yhden päivän aikana on mahdollista.
Visit Naples esittelee kaupungin nähtävyyksiä.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2020/02
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
Ennemminkin kuin noihin katakombeihin saakka lähtee kannattaa piipahtaa maan alla vanhoissa syvissä tuffaan kaivetuissa akvedukteissa ja roomalaisteatterin raunioissa ihan Via Tribunalin alla - kts. lisää napolisotterranea.org.
Lisäksi ns must-nähtävyyksiin lisäisin ehdottomasti Santa Chiaran luostarin ja etenkin sen sisäpihan upeine keltasävyisine kukkalaattapenkkeineen ja -pylväineen komeiden alueen historiaa kertaavien seinämaalausten lisäksi. /Margit
