Sivukartta Ota yhteyttä

Canal Grande ja Venetsian tärkeimmät saaret

Venetsia sijaitsee Venetsian laguunilla yli sadalla saarella, jotka kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Kaupungin noin 150 kanavaa ovatkin sen ominaisimpia tunnuspiirteitä, ja ne toimivat samalla tavoin kuin tiet muissa hieman perinteisemmissä kaupungeissa. Tällä sivulla tutustutaan kanavista tärkeimpään, Canal Grandeen, ja isoimmista lähisaarista Lidoon, Muranoon, Buranoon ja Torcelloon.

Canal Grande

Venetsian tunnetuin, kaunein ja suurimman tutustumisen arvoinen kanava on Canal Grande [ kuva ] [kartalla]. Kanava kulkee s-kirjaimen muotoisesti kaupungin läpi ja halkaisee Venetsian kahteen osaan. Canal Grande on melkein neljä kilometriä pitkä ja leveyttä on osin noin 90 metriä.

Englanniksi tunnettu “Grand Canal” on Venetsian kiehtovimpia paikkoja, ja siihen on monesta paikasta helppo normaalia paremmin tutustua. Esimerkiksi rautatieaseman tuntumasta ja etenkin sen vieressä olevalta sillalta (Ponte degli Scalzi), Rialton sillalta ja Accademia-sillalta kanavan eri osiin on kaikkein helpoin tutustua.

Tunnetuimpiin Canal Granden nähtävyyksiin kuuluu koristeellisesta goottilaistyylisestä julkisivustaan tunnettu Ca’ d’Oro [kartalla], jota pidetään yhtenä Venetsian kauneimmista palatseista, jonka suojissa on nykyään Giorgio Franchettin taiteelle omistautunut museo. Lähellä Ca’ d’Oroa sijaitsee muitakin merkittäviä palatseja, kuten Casinò di Venezia [ kuva ] [kartalla], ja myös sen lähellä San Geremian kirkon [ kuva ] [kartalla] tienoilla on rypäs kauniita rakennuksia. Kaikkia näitä voi katsella Santa Crocen kaupunginosasta, esimerkiksi perheitä kiinnostavan luonnontieteellisen museon tienoilta [kartalla].

Paljon upeita rakennuksia on myös Rialton kuuluisan kivisillan [kartalla] tienoilla. Sillalla tietenkin voi tehdä ostoksia, siltä voi katsella upeita kanavan näkymiä ja sen alapuolella on terasseja ja hyvää tunnelmaa, josta myös kannattaa käydä nauttimassa.

Lisää hyviä näkymiä on Scalzin sillalta [kartalla], joka on rautatieaseman vieressä, ja myös Accademia-sillalta [kartalla] on äärimmäisen kauniit näkymät. Täällä San Marcon ja Dorsoduron kaupunginosien välissä on yleensä ainakin jonkin verran vähemmän ihmisiä kuin Rialtolla ja Scalzilla.

Venice Mapped -sivusto kertoo lisää Canal Granden palatseista ja muista tärkeistä rakennuksista.

Siltojen lisäksi Canal Granden voi ylittää perinteisemmällä tavalla yksinkertaisen gondolin eli traghetton kyydissä. Ne ylittävät kanavan muutamasta paikasta, ja traghettojen ylityspaikat voi katsoa Europe for Visitorsista. Traghetto-kyydit kestävät minuutin pari, ja niistä vastaavat vapaalla olevat gondolin kuljettajat. Nykyään kuitenkin turisteilta, joita usean vuoden oli paikalla ympäri vuoden aivan liikaa, peritään huomattavasti enemmän kuin venetsialaisilta, eikä traghetton kyytiin välttämättä enää kannata mennä.

Jos haluaa kulkea koko Canal Granden matkan, muutama vesibussilinja kulkee sitä pitkin. Niistä kaikkein parhaita ovat linjat A, 1 ja 2, jotka kulkevat yli 170 rakennuksen ohi. Yksi erinomainen ajankohta lähteä vaporetto-ajelulle on alkuilta, jolloin illan pimetessä tunnelma on taianomainen ja jolloin valtaosa Venetsiassa vierailevista päiväretkiläisistä on jo lähtenyt.

Gondolilla matkustelu on vesibusseja huomattavasti hintavampaa, ja se saattaa välillä vaikuttaa pelkältä turistien rahastukselta. Monet gondolieerit vievät kuitenkin mielenkiintoisiin ja uusiin paikkoihin, joihin vesibussilla ei pääse, ja onhan tunnelmakin paljon romanttisempi. Normaali gondolikyyti kestää noin 40 minuuttia ja maksaa 80 euroa ja illalla hinta on 120 euroa. Gondoli lähtee tietystä paikasta ja palaa samaan paikkaan, joten niillä ei yleensä ole mahdollista matkustaa paikasta toiseen. Gondolieereja on monenlaisia: toiset laulavat ja toiset antavat tietoa nähtävyyksistä ja historiasta, joten niin halutessaan kannattaa asiasta kysäistä. Kaiken mahdollisen tiedon gondoleista saa Venezia Autenticasta.

Lido

Venetsian laguuni on Adrianmeren umpinainen lahti, ja siellä sijaitsee itse Venetsian lisäksi lukuisia pienempiä saaria. Yksi näistä saarista on Lidon saari [kartalla], jossa asuu noin 20 000 asukasta ja joka on suosittu retkikohde varsinkin kesäaikaan.

Saari on tunnettu monista julkisuuden henkilöistä, jotka ovat viihtyneet siellä muulloinkin kuin elokuvafestivaalien aikaan. Yksi heistä oli muotisuunnittelija Karl Lagerfeld ja toinen kirjailija Thomas Mann. Lido on tietenkin tunnettu myös siitä, että Thomas Mann sijoitti pienoisromaaninsa Kuolema Venetsiassa Lidoon, mutta siitä itsensä Viscontin tekemä elokuva on kuolettavan tylsä, joskin siitä näkee tyypillistä Lidon elämänmenoa. Mielenkiintoinen seikka on se, että elokuvan kuoleva kirjailija varasi huoneen hotellista Grand Hotel des Bains [kartalla], joka on ollut monen kuuluisuuden käyttämä hotelli ja kotikin ja jossa 1990-luvun hittielokuvaa Englantilainen potilas kuvattiin. Hotelli on lähes koko 2000-luvun ollut suljettuna sen takia, että siellä pitäisi olla remontti, joka ei vielä 2020-luvun alussa ollut edes alkanut.

Saarella kannattaa käydä varsinkin, jos haluaa rentoutua rannalla, sillä Lidolla sijaitsevat Venetsian ainoat hiekkarannat. Näistä Blue Moon Beach [kartalla] sijaitsee lähellä vesibussilaituria, mutta paremmat ja rauhallisemmat rannat ovat kauempana. Esimerkiksi Alberonin hiekkaranta [kartalla], joka sijaitsee Lidon Pellestrinan puoleisessa päässä, on Blue Beachia eksoottisempi ja siellä on vähemmän turisteja. Alberonille päästäkseen voi vuokrata pyörän tai hypätä sataman edustalta Pellestrinaan kulkevaan bussiin. Täällä sijaitsee myös Venetsian golfkenttä.

Aivan toisella puolella pitkulaista Lidon saarta sijaitsee yksi sen leirintäalueista, ja saarella on myös melkoisesti hotelleja ja muita majapaikkoja, jotka ovat hyviä kesäisin muuten kuin elokuvafestivaalien aikaan.

Rannan lisäksi Lidon saari on tunnettu siellä vuosittain järjestettävistä Venetsian elokuvajuhlista. Niiden aikaan niiden, jotka eivät tavalla tai toisella ota osaa itse elokuvajuhliin, ei kannata mennä Lidoon lainkaan festivaalien aikaan.

Lidon saarella voi myös istahtaa sen kahviloihin, käydä syömässä ravintoloissa, tehdä ostoksia ja vain nauttia saaren rauhallisesta ilmapiiristä ja tunnelmasta. Hyvä paikka mennä kahville, syödä, katsella ostoksia ja muutenkin viihtyä on Via Lepanto [kartalla]. Lidon pääostoskatuja on myös Gran Viale Santa Maria Elisabetta.

Lidoon on vesibussiyhteyksiä, ja osa laivoista on suoria ja nopeita, mutta useimpien kyydissä matka kestää puolisen tuntia sen mukaan, mistäpäin Venetsiaa Lidon vaporettoon nousee. Lidoon kulkevat esimerkiksi vesibussit numerot 5.1, 5.2 ja B.

Murano

Murano [kartalla] julistautui vuonna 1276 omaksi hallintoalueekseen, ja seuraavien satojen vuosien aikana siitä tuli venetsialaisten suosituin vierailu- ja oleskelupaikka kesän kuumina kuukausina. Se oli etenkin varakkaiden ja älymystön suosiossa, mikä edelleenkin tulee esiin sen kauniista rakennuksista ja yleisestä ilmapiiristä.

Muranoa ei kuitenkaan tunneta tämän takia vaan siksi, että vuonna 1291 tulipalovaaran takia Venetsiasta siirrettiin lasinpuhallus ja kaikki lasintekoon liittyvä toiminta Muranoon. Nykyään Murano onkin laguunan ainoa saari, jolla on varsinaista teollisuutta, vaikka Buranolla pitsiä nyplätäänkin. Muranon lasi (vetro di Murano) on kuuluisaa kautta maailman, eikä sitä tarvitse lähteä ostamaan Venetsiaan saati Muranoon.

Venetsiassa vierailevan on kuitenkin mukava vierailla Muranossa, sillä sinne on melko lyhyt vesibussimatka ja siellä voi parissa tunnissa pintapuolisesti tutustua olennaiseen tarjotaan, syödä ja juoda kahvit. Murano on suosittu vierailupaikka päivisin ja viikonloppuisin, ja jos siellä haluaa tutustua kaikkeen ilman suuria väkijoukkoja, kannattaa sinne mennä viikonpäivänä, mieluiten jo aamupäivällä, ja etenkin muina kuin kaikkein vilkkaimpina matkustusaikoina. Selvä asia on se, että kesäkauden aikana Murano on hyvin suosittu vierailupaikka, ja näin ollen talvikaudella kauniina arkipäivinä siellä on vähän vierailijoita.,

Murano sijaitsee noin vartin vaporetto–matkan päässä Fondamente Novelta [kartalla]. Muranoon tulevan on usein nopeinta jäädä pois Colonna-laiturilla, jolta on helppo kävellä Fondamenta Manin -kanavarantaa kohti saaren pääpaikkoja, jotka ovat Museo-laiturin lähellä [kartalla]. Matkalla tulee vastaan Campo Santo Stefano, jonka vieressä sijaitsee San Pietro Martire -kirkko [kartalla]. Aukion kaunis torni, sen vieressä oleva silta ja lukuisat terassit vetävät ympäri vuoden aurinkoisina päivinä kaikenlaisia ihmisiä puoleensa. Jos Muranossa mielii syödä lounasta, on tornin alapuolella oleva Busa alla Torre maineeltaan yksi saaren parhaita ravintoloita.

Tästä on lyhyt matka sillan yli Riva Longalle [kartalla], jolla on melkoinen määrä lasitavaraliikkeitä ja jolla voi sekä nauttia kanavanäkymistä että tehdä ikkunaostoksia.

Kulman takana sijaitseva Museo del Vetro eli lasimuseo [kartalla] on hyvä vierailupaikka niille, jotka haluavat oppia lasinpuhaltamisesta ja tästä alasta yleensäkin.

Tällä alueella vierailevan kannattaa katsastaa Santi Maria e Donato [ kuva ] [kartalla], joka sekin sijaitsee mielenkiintoisen kanavan rannalla.

Museo-laiturilta on kätevä palata Venetsian keskustaan, mutta jos intoa ja energiaa riittää, on Muranossa muitakin vierailupaikkoja, joihin kuuluvat esimerkiksi lasitehtaat, lasiliikkeet ja lasipajat. Niitä on etenkin Colonna-laiturin ja Faro-laiturin [kartalla] välimaastossa, ja Faron (eli majakan) vieressä on myös paljon lasiliikkeitä, joista osa myy edullista lasitavaraa.

Burano

Seuraava saari Muranon jälkeen on Burano [kartalla], joka on kuuluisa pitsistään ja muista kankaistaan. Se on huomattavasti pienempi saari kuin Murano, mutta se on hyvin suosittu vierailupaikka kesäisin, ja etenkin viikonloppuisin sinne suuntaa valtava määrä ihmisiä. Sinne lähdetään paitsi pitsin takia myös ottamaan valokuvia, sillä se on kuuluisa väreistään ja eräistä kaikkein hienoimmista Venetsian kanavanäkymistä.

Ongelma Buranon kanssa on kuitenkin se, että vierailu siellä kestää huomattavasti pidempään kuin Muranolla, ja vaikka nämä saaret ovat samalla suunnalla, on molempiin raskas tutustua yhden päivän aikana. Jos aikaa on paljon, voi hyvin yhden päivän aamusta iltaan viettää niin että käy sekä Buranolla että Muranolla. Jos Venetsiassa on ollut ennenkin, voi hyvin lähteä Buranon saarelle. Sinne on aina kannattavaa suunnata mieluummin arkipäivänä kuin viikonloppuna. Vilkkaina aikoina sinne lähteminen aamutuimaan on kaikkein paras ratkaisu.

Hyvä vierailupaikka Buranossa on Museo di Merletto eli pitsimuseo [kartalla]. Sen lähellä sijaitsee Chiesa di San Martino [kartalla], ja tällä alueella on myös hyvä määrä ravintoloita ja kahviloita. Täällä ollessa on hyvä tietää, että Burano on edelleenkin pääasiallisesti kalastajien saari. Täältä tulee valtaosa Rialton merenelävistä, ja täällä tietenkin kannattaa ottaa kalaa tai mereneläviä ruoaksi.

Buranolla on vesibussilaituri [kartalla], ja saarelta on yhteys siltaa pitkin Mazzorbon saarelle. Siellä on terassiravintoloita, ja siellä on toinen vesibussilaituri [kartalla], jonne kuten Buranonkin laituriin tulee kaupungista vesibussi numero 12. Buranon laituriin saapuvat myös vaporetto-linjat 9 ja 14.

Torcello

Vesibussilinjat 9 ja 12, jotka kulkevat Buranoon ja Mazzorboon, kulkevat myös Torcelloon [kartalla], joka on Venetsian laguunin varhaisimmin asutettuja alueita. Saarella on ollut hunnien Pohjois-Italiasta karkuun pelästyttämiä ihmisiä jo 400-luvulta lähtien, ja saarella oli vielä 1300-luvulla 20 000 asukasta. Sen jälkeen Venetsian pääsaari jätti Torcellon varjoonsa, ja väki kaikkosi täältä 1500-luvulle tultaessa. Nykyään Torcellossa sinnittelee kolmisenkymmentä vakinaista asukasta.

Hyvä vierailupaikka Torcellossa on Casa Andrich -taidegalleria [kartalla], joka sijaitsee kauniin puutarhan keskellä.

Lähellä sijaitsee San Fosca -tuomiokirkko, jota vastapäätä sijaitsee Torcellon historiaa valottava Museo di Torcello, joka on maanantaisin, 21.11. ja juhlapyhinä kiinni.

Lähellä niitä sijaitsee Venetsian ensimmäinen tuomiokirkko, Santa Maria dell’Assunta, jonka kellotorniin kannattaa kiivetä. Kirkkoon, sen kellotorniin ja Museo di Torcelloon on 13 euron hintainen yhteislippu, mutta itse museoon lippu maksaa vain 3 euroa.

Jos täällä haluaa ruokailla normaalia paremmin, on museon ja kirkon lähellä sijaitseva Locanda Cipriani ravintola, jossa kuuluisuudet ovat aina käyneet syömässä. Joukkoon on kuulunut prinsessa Dianaa, muita Englannin kuninkaallisia ja tietenkin Ernest Hemingway. Vuodesta 1948 lähtien Hemingway mielellään söi ja joi Ciprianissa. Hän vietti aikaa Torcellon rauhassa, metsästäen ja myös kirjoittaen Venetsiaan sijoittuvan romaanin Joen yli puiden siimekseen, jonka sivuilta pääsee hyvin kärryille kirjailijan ennätyksiäkin rikkoneista juomatavoista.

Torcellossa on yksi vesibussilaituri, jolta on muutaman minuutin matka Buranoon.

Lisää aiheesta:

Venice Guide kertoo Venetsian laguunin tärkeimmistä saarista.

Teksti: Peter Forsberg
Kuvat: Peter Forsberg, Luca Fasolo/Flickr
2020/05