Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Venetsian sekä koko Veneton alueen ruoat ovat monipuolisia ja usein kuuluja kautta maailman. Venetsia hallitsi satojen vuosien ajan itäisiä Välimeren osia, mutta sen ruoat ovat saaneet yllättävän vähän vaikutteita muualta. Sen jälkiruokiin on vaikuttanut aika osana Itävallan imperiumia niin, että siellä on struudelia ja muita keskieurooppalaisia makeita paloja runsaasti saatavilla.
Venetsian ruoat ovat tunnettuja yksinkertaisuudestaan, eikä niissä yleensä käytetä muita mausteita kuin suolaa ja pippuria. Tyypillisimpiä paikallisia ruokia ovat alkupalat (antipasti), joiden pääaines on jokin paikallinen öljyssä paistettu kala tai kasvis, risotto, keitto, Marsala-viinillä maustetut ateriat, merenelävät, joita usein syödään pastan tai pitsan kanssa, ja jälkiruoat, joista kuuluisimpia ovat tiramisu ja keksit.
Italialaiseen tyyliin muualta peräisin olevia ruokia on vaikea löytää, mutta Venetsian alueelta löytyy etenkin Mestrestä intialaisia ja muita aasialaisia ruokapaikkoja, jotka ovat lähes poikkeuksetta normaalia edullisempia.
Erilaiset alkuruoat ja välipalat ovat eräitä yleisimpiä Venetsian ruokapaikoissa nautittavia ruokia. Bácaro, bar, kahvila ja myös monet osteriat ovat paikkoja, joissa alkuillasta on voileipiä ja joissa ahkerasti maistellaan kaikenlaisia pikkuruokia ja välipaloja. Virallisemmissa ravintoloissa alkupalat ovat yleisiä, mutta suhteellisen harva syö pitkän kaavan mukaan kolmen tai viiden lajin ateriaa.
Antipasti eli alkuruoat ovat lähes poikkeuksetta paikallista alkuperää. Katkaravut, mustekala, kalmari, sardiinit ja ravut ovat yleisiä, ja ne tarjotaan oliiviöljystä ja sitruunasta valmistetun kastikkeen kanssa. Monet merenelävät ovat peräisin Muranosta ja niistä valmistettavat ateriat on kehitetty Muranon saarella.
Yksi Venetsian tyypillisimpiä ja lähinnä vain sieltä saatavia pikkupurtavia ovat cicchetti, jotka tunnetaan myös nimellä cicheti. Ne ovat yleensä ohueksi leikattuja patonginpaloja tai muita voileipiä, joiden päällä on erilaisia, yleensä melko paikallisia aineksia. Polpetto (naudanlihasta ja valkosipulista valmistetut lihapullat), carciofini (artisokka), polipi (mustekalaa tai kalmaria), kananmunat, anjovis, aurinkokuivattu tomaatti, paprika ja kesäkurpitsa ovat yleisiä joko leivän päällä tai pienen sämpylän sisällä. Niiden kanssa juodaan viiniä, ja pientä lasillista kutsutaan Venetsiassa nimellä ombra (varjo). Ombraa ja cicchettiä nautitaan yleisimmin iltapäivisin ja alkuillasta, ja yleistä niiden kuten tapastenkin nauttimisessa on se, että niitä käydään maistelemassa monessa eri paikassa peräjälkeen. Ombraa ja cicchettiä on hyvin tarjolla ympäri kaupungin, ja esimeriksi Rialton torien vieressä on lukuisia paikkoja, joissa paikalliset nauttivat niitä jo iltapäivisin.
Toinen tyypillinen venetsialainen välipala, jonka juuret tosin ovat muualla mutta jota näkee eniten juuri Venetsiassa, on tramezzino. Ne ovat houkuttelevasti valmiina lasivitriinin takana, ja ne muodostuvat kahdesta kolmionmuotoisesta vaaleasta leivänpalasta, joiden välissä on usein tonnikalaa, oliiveja, kinkkua tai jotakin muuta tyypillisen pohjoisitalialaista. Itse sana tramezzino tulee sanasta “tramesso”, joka tarkoittaa “välissä”, ja itse leivän koostumuksen lisäksi tämä kertoo siitä, että tämä on nimenomaan välipala, joka nautitaan joko aamiaisen ja lounaan tai lounaan ja illallisen välissä.
Pitsapalat, täytetyt voileivät ja muut välipalat ovat Venetsiassa yleisiä. Etenkin nuoret korvaavat aterioita niillä, mutta niidenkin kanssa saa olla tarkkana. Hinnat voivat olla per 100 grammaa ja esimerkiksi pitsapala, jonka kuvitteli maksavan 2,5 euroa, voikin maksaa kaksi tai kolme kertaa enemmän. Etenkin turistien suosimilla alueilla välipaloistakin voidaan nyhtää melkoisia, niin että samalla hinnalla voi saada juoman ja pääaterian. Yksi parhaita paikkoja nauttia mitä erilaisimpia välipaloja on Rialton markkinapaikka [kartalla], jossa voi niin halutessaan monipuolisesti, paikallisiin ruokiin keskittyen ja ilman, että se maksaisi valtavasti.
Risotto on Venetsian omimpia ruokia, ja niitä on siellä huikea määrä. Koska Venetsia on veden ympäröimä kaupunki, ovat kalaruoat ja merenelävät usein risoton aineksia (risotto di mare tai risotto dei pescatori). Yksi tyypillinen on toiselta puolelta Adrianmerta Kroatiasta tutuksi tullut “musta risotto” eli risotto al nero di seppia. Monia muitakin risottoja on, ja yksi tyypillinen on risotto bianco, jossa myös on yleensä valkoviinissä valmistettua kalaa. Riisi on lähes poikkeuksetta peräisin Po-laaksosta, mutta monet risotot tehdään aineksilla, jotka ovat tyypillisiä juuri Venetsian lähialueille. Niihin kuuluvat pinaatti, parsa, kurpitsa ja herneet (bisi). Riisi ja herneet ovat muiden kasvisversioiden ohella hyviä kasvissyöjille, mutta monasti risottoon lisätään muutakin, kuten etanaa, sisäelimiä, riistaa tai makkaraa.
Pastat ovat tietenkin Venetsiassa yleisiä, ja sieltä saa sekä tyypillisiä paikallisia pasta- ja spagettiannoksia kuten myös klassisia italialaisia pasta-annoksia, jotka ovat tuttuja kautta maailman. Monet niistä ovat lihattomia, ja yhdessä risoton kanssa ne tarjoavatkin kasvissyöjille hyvän tilaisuuden maistella paikallisia ruokia. Yksi kasvissyöjillekin sopiva annos on pasta e fagioli eli papupasta. Risoton lisäksi pastat ja spagettiannokset tarjoavat myös tilaisuuden maistella kalaa ja mereneläviä, mutta osa turisteille suunnatuista ravintoloista ei käytä tuoretta kalaa. Jos ruokalistassa näkyy sana “surgelato”, tarkoittaa se sitä, että kyseinen kala tai merenelävä tulee pakastimesta. Yksi tyypillinen kala, jota tosin tulee vastaan muuallakin Välimeren alueella, on báccala eli turska (engl. cod), joka tosin nykyään luokitellaan lähes uhanalaiseksi kalaksi.
Keitot ovat Venetsiassa yleisiä, ja niitä on lähes yhtä paljon kuin erilaisia risottoja. Keitto voi olla alku- tai pääruoka, ja kuten muuallakin Italiassa se on erityisen hyvä talvikauden ateria. Yksi hyvä keitto on brodetto eli keitto, jossa on paikallisia mereneläviä.
Muitakin paikallisia ruokia tulee vastaan. Yksi Venetsian tyypillisimmistä ja tunnetuimmista pääruoista on fegato alla veneziana eli "maksaa Venetsian tapaan". Roomalaiset valmistivat annoksen aikoinaan viikunoiden kera antaakseen sille makeutta, mutta Venetsiassa se tarjoillaan sipulin kera. Maksa esiintyy monessa muussakin ateriassa, ja jos sitä haluaa syödä tai sitä haluaa vältellä, tunnistaa sen juuri annoksen nimessä olevasta sanasta “fegato”.
Jälkiruoaksi tai muuten vain kannattaa ottaa italialaista jäätelöä (gelato), jota myydään melkein jokaisessa kadunkulmassa mutta joka on kalleimmillaan Pyhän Markuksen aukion liepeillä. Kaupungissa on kuuluisia gelaterioita eli jäätelöpaikkoja, joista osa on legendaarisessa maineessa. Yksi parhaista ja parhailla näkymillä varustetuista on Gelateria Nico [ kuva
], joka on Dorsoduron Zattere ai Gesuati -rantapromenadilla sijaitseva
kahvila.
Venetsia on kuuluisa muistakin jälkiruoistaan. Jäätelön lisäksi tarjolla on muun muassa erilaisia keksejä ja pikkuleipiä, kuten pan del pescatore eli "kalastajan leipä", bussolai ja maissista valmistettu zaleti. Bussolai on peräisin Buranon saarelta, eli jos siellä ottaa kahvit, kannattaa sen kanssa ottaa tätä kanelilla maistettua ympyränmuotoista keksiä. Soikeat ja ohuet pikkuleivät (baicoli) ovat nekin paikallisia suosikkeja. Mandolato näkyy monen putiikin ikkunassa, ja se on eräänlainen nougatin ja toffeen välimuoto, joka on valmistettu mantelista. Jos ostaa vaikka Strada Novan varrella olevasta liikkeestä jotakin makeaa, kannattaa selvittää onko hinta per 100 grammaa vai miten siitä laskutetaan, sillä ikävät yllätykset turistien suosiossa olevien makeiden palojen ja ruokien kanssa ovat yleisiä.
Veneton alueelta on kotoisin myös maailmankuulu tiramisu, ja tämä suosittu jälkiruoka on itse asiassa yksi italialaisen keittiön uusimpia keksintöjä ja peräisin 1960-luvulta.
Veneton alue on myös tunnettu viineistään, ja illallisen tai cicchettin seuraksi voi valita vaikka lasillisen paikallista kuohuviiniä, proseccoa. Paikalisesta kuohuviinistä ja (mieluiten tuorepuristetusta) persikkamehusta syntyy myös kaikkein venetsialaisin drinkki eli Bellini, jota myydään monessa eri paikassa. Harry’s Bar on kuuluisin paikka, jossa sitä voi Hemingwayn jalanjälkiä seuraten juoda.
Venetsiassa kasvisruokailija pärjää varsin hyvin ilman kasvisruokailijoille suunnattuja ravintoloitakin. Muun Italian tavoin Venetsiassa kaikkien ravintoloiden tarjontaan kuuluu lihattomia pitsoja, pasta-annoksia, risottoja, salaatteja ja voileipiä. Risotoista etenkin sienirisotto on syyskaudella erinomaista, ja herneillä höystetty risotto on paitsi maukasta myös Veneton alueen tyypillinen ateria.
Jos haluaa löytää varsinaisen kasvisruokia tarjoavan ravintolan, Happy Cow esittelee Venetsian kasvisruokia tarjoavat ravintolat.
Italialaiset ruoat sisältävät harmillisen usein gluteenia, eikä sen runsas nauttiminen ole kovin terveellistä niillekään, joilla ei mitään vehnäallergiaa ole todettukaan. Nykyään kuitenkin erilaisia muusta kuin vehnästä tehtyjä pastoja ja spagetteja on kaikkialla tarjolla. Venetsiassa on myös ravintoloita, joissa voi minkä tahansa annoksen korvata gluteenittomalla versiolla ja myös ravintoloita, jotka tarjoavat vain gluteenittomia ruokia.
Find me Gluten Free listaa kahviloita ja ravintoloita, jotka tarjoavat keliaakikoille soveltuvia ruokia alkuruoista pääruokiin ja jälkiruokiin.
Eating in Europe esittelee 10 ateriaa, joita Venetsiassa pitäisi maistaa.
TripAdvisor esittelee Venetsian ravintoloita laidasta laitaan.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2020/05
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
Mitä ravintoloita suosittelette? /Varvas2
