Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Firenze on ruokakulttuuriltaan aivan samanlainen kaupunki kuin muutkin Italian suuret merkittävät kaupungit. Siellä syödään kaikkein eniten paikallisia ruokia, eli Firenzen ja sitä ympäröivän Toscanan alueen ruokia. Toiseksi eniten nautitaan ruokia, jotka ovat peräisin muualta Italiasta, ja esimerkiksi venetsialainen risotto, napolilainen pitsa ja roomalaiset pastat ovat siellä yleisiä. Italialaiseen tyyliin ruoat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, ja ateriat ovat lähes poikkeuksetta korkeaa tasoa.
Firenzessä on tarjolla jonkin verran muualta peräisin olevia ruokia, ja niitä on eniten keskuskauppahallin (Mercato Centrale) ympäristössä. Kebab, joka Italiassa on tasoltaan heikkoa, jotkin muut Lähi-idästä peräisin olevat ruoat ja aasialaiset ruoat kiinalaisten johdolla ovat siellä melko yleisiä ja usein myös kaikkein edullisimpia ruokia.
Toscanan ja Firenzen ruoat ovat tyypillisiä oman alueensa ruokia, mutta paikallisten ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvien ruokien lisäksi kaupungissa voi helposti syödä tavanomaisia italialaisia ruokia, kuten pitsoja, pasta-annoksia ja muita tuttuja italialaisia herkkuja. Toscanan alueen omat ruoat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan, ja niitä on tarjolla paikallisten suosimissa Firenzen ravintoloissa. Turisteille suunnatut ravintolat eivät niinkään vaihda ruokiaan vuodenaikojen mukaan, vaan luottavat lähinnä ruokiin, joita muuallakin Italiassa matkailijat mieluusti syövät.
Firenzessä ateria muodostuu yleensä useasta pienestä annoksesta mieluummin kuin yhdestä suuresta. Antipasti eli alkuruoat ovat hyviä ja herättävät ruokahalun. Tyypillisiä alkuruokia ovat carciofini sott’olio (artisokkaa oliiviöljyssä), insalate di mare (merenelävistä ja vihanneksista valmistettu salaatti) ja prosciutto crudo toscana (kinkkua toscanalaisittain).
Primo piatta eli "ensimmäinen lautasellinen" on yleensä hiilihydraattipommi, jonka pääasiallinen aines on pasta. Pastaa tulee monenlaisena, ja ruokalistassa mainitaan, onko kysymyksessä spagetti, penne, tagliatelle vai jokin muu. Muita primoja ovat usein lasagne, gnocchi ja ravioli. Pasta-annokset ovat monesti melko yksinkertaisia ja vaihtelevat tutuista vähän eksoottisempiin. Yksi parhaista on merenelävillä höystetty spagettiannos, ja vain tomaattikastikepastakin maistuu paremmalta kuin kotimaassa.
Secondo eli toinen lautasellinen ei nykyään ole kovin suosittu, sillä ensimmäinen annos riittää monelle. Toinen annos on yleensä proteiinipitoisempi ja saattaa olla pihvi tai muu liha-annos, kalaa tai sitten vaikkapa kasvissyöjille ja laihduttajille suunnattuja grillattuja munakoisoviipaleita. Secondo on yleensä huomattavasti kalliimpi kuin primo: primon voi saada edullisimmillaan 3–5 eurolla, mutta lihavoittoinen secondo voi hyvin maksaa 15 euroa.
Ruokalistassa mainitaan myös contorni eli lisukkeet, joihin kuuluu yleensä salaatteja, perunaa ja lämpimiä vihanneksia. Firenzessä kysymykseen voi tulla vaikkapa asparagi alla fiorentina eli parsaa firenzeläisittäin. Lisäksi aterialla usein syödään leipää, joka sisältyy palvelumaksun hintaan. Ruokalistasta tai ulkona olevasta liitutaulusta voi nähdä, että pöytiintarjoiluravintoloissa on coperto tai coperto e pani (palvelu ja leipä), joka on paikasta riippuen 1–3 euroa per ruokailija. Se on samalla juomaraha, joten Firenzessä ei ole kannattavaa missään paikassa miettiä mitään tippejä. Pizzerioissa ei aina ole pitsan kanssa lisukemaksua, mutta niissä on yleensä sen sijaan parin euron palvelumaksu. Pitsapalapaikoissa ja itsepalvelumenetelmällä toimivissa pizzerioissa ja kebabpaikoissa ei ole palvelumaksua, ja niissä on myös edullisimmat ruokajuomat.
Tyypillisiä ruokajuomia ovat vesi ja viini, joskin turisteille hivenen vastahakoisesti haluttaessa tarjotaan myös italialaisten mielestä vain pitsan kanssa sopivaa olutta. Lounaalla vesi on yleensä edullista, niin että eurolla saa karahvin, ja usein kysytään haluaako sen normaalina vai kivennäisvetenä. Firenzen ravintoloissa osataan nykyään erittäin hyvin englantia, joten kaikki tällaiset asiat on helppo selvittää.
Jälkiruoaksi moni paikallinen ottaa ainakin hedelmän tai juustoja, ja myös erilaiset makeat palat kuten tiramisu sopivat jälkiruoaksi. Moni paikallinen myös juo aterian päätteeksi nopean espresson tai cappuccinon.
Mikäli haluaa tutustua kunnolla Toscanan ja Firenzen omiin ruokiin, kannattaa erilaisiin aineksiin ja annoksiin perehtyä jonkin verran jo etukäteen. Mikäli aterioiksi käyvät pastat, pitsat ja muut yleiset italialaiset ruoat, löytää niitä mistä tahansa, joskin tällöinkin niin hinnat kuin laatukin saattavat vaihdella melkoisesti. Yleisesti ottaen turistien suosimien aukioiden tuntumassa ja muilla turistien suuresti suosimilla alueilla on korkeimpia hintoja. Myös keskuskauppahallin yläkerta, joka on varsin yksinkertainen mutta hektinen ruokailupaikka, on nykyään kohtalaisen hintava paikka, sillä se on turistien suuressa suosiossa.
Tyypillisiä Firenzen alku-, pää- ja jälkiruokia ovat:
]
Pizza on Italiassa lähes aina hyvää, mutta parhaimmillaan se on silloin kun se on tehty puulämmitteisessä uunissa. Erilaiset voileivät ovat nekin hyviä, ja ne sopivat joidenkin makuun paremmin kuin makeammat pitsat. Voileipiä on monenmoisia, sellaisen saa yleensä 3–5 eurolla, ja kaikkein parhaita ne ovat joko aamiaiseksi tai välipalaksi.
Parhaat pitsat ovat yksinkertaisia.
Marinara on pitsa, jossa on vain tomaattisosetta, valkosipulia ja basilikaa, ja vaikka se voi kuvissa näyttää epäilyttävältä, on se pohjan onnistuneisuuden ja tomaattikastikkeen ylivertaisuuden takia aivan lyömätön pitsa. Margherita on kaikille tuttu pitsa, jossa on mozzarellaa, mutta Italiassa vain margherita, jossa on puhvelin maidosta tehtyä mozzarellaa (di bufala), on mainitsemisen arvoinen. Muut kuin italialaiset vierastavat pitsoja, joissa ei ole muuta päällä kuin tomaattikastiketta ja juustoa, ja kaikkein edullisimpiin, maukkaimpiin ja myös kasvissyöjille soveltuvimpiin täytteellisiin pitsoihin kuuluu
sienipitsa
(al funghi).
Yksi varsin yleinen pitsa on “neapolitan” eli napolilainen, jossa on anjovista ja muita höysteitä. Joissain paikoissa voi olla myös “frutti di mare” eli merenelävilllä höystetty pitsa, mutta yleisempää on syödä mereneläviä pastan kera.
Pitsapaloja ja erilaisia voileipiä myydään paljon etenkin turistien suosimalla alueilla. Niiden kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana, sillä hinnat eivät hirveästi vaihtele eikä pitsapalojen ja voileipien tasokaan vaihtele yhtä paljon kuin varsinaisten ravintoloiden ruokien taso. Varsinaisia pizzerioita kaupungissa on paljon, ja osa niistä on turisteille suunnattuja, osa lähinnä paikallisten suosiossa. Turisteille suunnatut pizzeriat ovat tuomiokirkon kyljessä tai muilla paikoilla, joilla turistit ovat pääasiallisia asiakkaita.
Eniten paikallisten suosiossa olevia pizzerioita on Oltrarnossa, mutta myös aivan Santa Maria Novella -rautatieaseman [kartalla] lähellä on niitä. Autenttisimpia pizzerioita, joka nauttii lähinnä paikallisten suosiota ja joka tarjoaa muitakin ruokia kuin pitsoja, on Braciere Malatesta [kartalla], jonka puulämmitteisissä uuneissa kypsyy erinomaisia pitsoja.
Uudehko ketju Mister Pizza tarjoaa tilaisuuden nauttia kohtuuhintaista mutta tasokasta pitsaa aivan kaupungin ytimessä. Ketjulla on Firenzessä kaksi pistettä, joista toinen on Piazza del Duomolla ja toinen yhden keskustan parhaan kauppakadun varrella.
Myös Mercato Centrale -kauppahallin [kartalla] yläkerrassa oleva pizzeria Sud myy erinomaisia pitsoja, jotka on valmistettu puulämmitteisessä uunissa. Kauppahalli on kuitenkin usein melko vilkas paikka, josta läheskään kaikki eivät pidä, ja jos siellä on paljon ihmisiä, löytyy kauppahallin tienoilta paljon muitakin pizzerioita. Yksi kaupungin parhaina pidettyjä pizzerioita on aukion numerossa 22r oleva Da Michele, joka avataan vasta klo 12 ja joka on klo 16–18 kiinni.
Aukio on loistava paikka niille, jotka haluavat syödä erinomaista pitsaa, sillä sen ympäristössä on monta kaupungin parhaaksi miellettyä. Hyviä pizzerioita on etenkin kauppahallin ja ytimen välisillä kaduilla, joihin kuuluu Via de’ Ginori.
Yelp listaa Firenzen parhaina pidettyjä pizzerioita.
Yleisimmät erityisruokavaliota noudattavat ovat joko kasvissyöjiä tai vehnää vältteleviä. Firenzessä on entistä enemmän ravintoloita, joissa erityisruokavaliota noudattavat otetaan huomioon. Etenkin vehnäallergikoille suunnattuja ravintoloita tai ravintoloita, jotka erityistilauksesta tekevät gluteenittomia ruokia, on entistä enemmän. Huomionarvoinen seikka on se, että vaikka vehnättömät ruoat ovat todistetusti terveellisempiä kuin vehnästä tehdyt, eivät esimerkiksi gluteenittomat pitsat ole läheskään yhtä maukkaita kuin normaalit. Näin ollen niitä ei välttämättä kannata muiden kuin vehnäallergikkojen tilata.
Kasvissyöjät, jotka eivät ole vehnäallergikkoja tai keliaakikkoja, tulevat Firenzessä toimeen melko hyvin. Salaatit, monet pasta- ja muutkin annokset ovat täysin lihattomia, ja lisukkeista vaikkapa melanzane alla parmigiana eli munakoisoa ja mozzarella- ja parmesanjuustoa tai spinaci alla fiorentina eli parmesaanijuustolla höystetty pinaatti sopivat hyvin salaatin kanssa kasvissyöjälle. Niitä on tarjolla miltei ravintolassa kuin ravintolassa.
Firenzessä on normaalien ravintoloiden lisäksi hyvä määrä pelkästään kasvisruokia tarjoavia ravintoloita, ja niistä saa hyvin tietoa Happy Cowsta.
Keliaakikoille Firenzessä on muutama paikka, jossa saa gluteenittomia ruokia. Yhtenä parhaista pidetään ravintolaa nimeltä Ciro and Sons.
Toinen gluteenittomia ruokia tarjoava paikka on Piazza del Duomolla, tuomikirkon takana sijaitseva La Botteghe di Donatello.
Samalla aukiolla on Firenzeen 2010-luvun jälkipuoliskolla ilmaantunut ketju, Mister Pizza. Ketju on toistaiseksi melko pieni, ja toinen piste on Via del Corsoa jatkavalla Via Pietrapianalla, melko lähellä Sant’Ambrogion kauppahallia. Heidän normaalit pitsansa ovat myös erinomaisia, mutta keliaakikot on otettu siellä kaikkien ruokien osalta huomioon ja ruoat voi niin halutessaan huuhtoa alas gluteenittomalla oluella.
Road Affair esittelee kattavasti Firenzen gluteenittomia ruokia tarjoavia ravintoloita.
Aperitivo on italialainen happy hour -aikaan tarjottava noutopöytä, jonka yhteydessä ostetaan juoma, ja tämän normaalia kalliimman juoman ostettuaan pääsee joko kerran tai niin monta kertaa kuin haluaa noutopöydän ääreen. On melko yleistä, että aperitivo-aikaan ravintolassa, jossa sellainen tarjotaan, ei ole muuta tarjolla. Jossain paikoissa tosin voidaan aperitivo-aikaan tarjota erillisestä pyynnöstä pitsaa.
Melko yleinen ajankohta aperitivolle on klo 18.30–20.30, sillä sen on tarkoitus olla välipala ennen illallista. Opiskelijat ja monet muutkin tosin tekevät siitä iltapalansa, ja aperitivo-aikaan on eläväistä ja usein tiskijukkakin on paikalla.
Aperitivoja tarjotaan ympäri kaupungin, monet kahvilatkin tarjoavat niitä, mutta ytimessä niiden tarjonta on onnetonta. Ruokiin kannattaa ennen tilaamista tarkkaan tutustua, sillä aperitivoja on monenmoisia. Joissain paikoissa vain laitetaan ikään kuin näön vuoksi sipsejä ja oliiveja esille, mutta joissain ravintoloissa on lämpiminä pidettäviä ruokia, joita jatkuvasti vaihdellaan ja jotka koko ajan pidetään moitteettomassa kunnossa. Aikoinaan aperitivo oli melko edullinen illallinen, mutta nykyään kunnollinen aperitivo maksaa 12 euroa, joskin joskus kelvollisen voi löytää 8–10 eurolla.
Visit Florence esittelee aperitivo-paikkoja.
Love from Tuscany esittelee melkoisen määrän noutopöytäpaikkoja.
Paikalliset käyvät päivän mittaan yleensä ainakin pari kertaa nopealla kahvilla, joka yleensä on espresso, joskus caffe macchiato (espresso, jossa on tippa maitoa) tai toisinaan cappuccino. Vahvaan suodatinkahviin tottuneelle suomalaiselle cappuccino, americano (suodatinkahvi) tai caffe latte on kenties paras kahvivalinta. Americanossa ei aina ole automaattisesti maitoa, joten se on hyvä kahvi niille, jotka eivät juo kahviaan maidon kanssa, mutta siihen saa asiasta mainitsemalla maitoa (latte).
Kahvin nauttiminen baaritiskin äärellä on aina edullisempaa kuin jos tarjoilija tuo sen pöytään. Ero on monessa paikassa kaksin- tai kolminkertainen. Teoriassa kahvi on Firenzessä edullista: espresso maksaa yleensä 0,60–1,20 euroa, cappuccino 1,50–2,00 euroa baaritiskillä (al banco) nautittuna. Paikalliset juovat kahvinsa nopeasti, seisoen baaritiskillä minuutin pari. Jos haluaa juoda kahvinsa pöytään (al tavola) istahtamalla, kannattaa vain istuutua ja tarjoilija tulee paikalle. Joissain paikoissa kahvin voi itse kantaa johonkin pöytään, eikä tällaisissa paikoissa olekaan pöytiintarjoilua. Monissa itsepalvelupaikoissa kahvi maksetaan ennen sen nauttimista. Jos turistien suosimalla alueella tilaa kahvin, ei maksa sitä mutta kantaa sen pöytään, laskutetaan siitä jälkikäteen samoin kuin pöytiintarjoillusta kahvista, joten kahvi kannattaa aina heti maksaa.
Kahvi maksetaan miltei poikkeuksetta eri henkilölle kuin sille, joka sen tarjoilee (etenkin jos seisoo baaritiskillä), ja yleensä jossainpäin salia on kassa, jossa käydään maksamassa lasku. Joissain paikoissa kahvi ja muut tuotteet maksetaan ensin ja viedään kuitti sitten baristalle, joka valmistaa kahvin ja tarjoilee muut virvokkeet tai kahvileivät. Tippiä saatetaan jättää hyvästä kahvista muutama lantti baristalle, joka kahvin tekee. Kaikkein parhaissa kahviloissa barista keskittyy ainoastaan kahvin tekemiseen ja muut palvelevat asiakkaita.
Gelato eli jäätelö on Firenzessä erinomaista, joidenkin asiantuntijoiden mielestä jopa parempaa kuin muualla Italiassa. Jäätelöä myydään kaikkialla, mutta se on aina turistien suosimilla aukioilla ja nähtävyyksien luona jopa tuplasti kalliimpaa kuin muualla. Edullisimmillaan Oltrarnossa jäätelön saa 1,5–2 eurolla, Duomon ympäristössä ja Piazza della Signorian laidalla siitä voi joutua maksamaan 3,5–4 euroa.
Gelatoja on eri kokoja, mutta niiden hintaerot ovat usein pieniä, ja näin kannattaa ottaa yleensä vähintäänkin keskikokoinen jäätelö. Hyvän jäätelön tunnistaa pistacchio-laadun väristä: jos se on räikeän vihreää, on jäätelö heikkotasoista ja jos se on himmeän oliivinvihreää on jäätelö erinomaista.
Eniten muualta peräisin olevia ruokia tulee vastaan kauppahallin ympäristössä. Piazza del Mercado Centrale [kartalla] on aina vilkas aukio, jonka ohi kulkevalla Via Chiaralla on paljon terasseilla varustettuja ravintoloita. Niiden joukossa on esimerkiksi kiinalainen Le Sorgenti, Pak Hal Kebab ja muitakin ravintoloita.
Kaduilla, jotka johtavat joen ja rautatieaseman suunnalta kohti tätä aukiota, on runsaasti ulkomaalaisten pitämiä kauppoja ja myös muutama ulkomaisia ruokia tarjoava ravintola. Esimerkiksi Via Nazionalella on korealainen Coreano On, Piazza di San Lorenzolle johtavalla Via dell’Arientolla on kiinalainen ravintola ja muitakin ravintoloita tulee vastaan, jos vain kuljeskelee kauppahallin ja muun kaupungin välillä olevilla kaduilla. Tosin näilläkin kaduilla italialaiset ruoat ovat kaikkein yleisimpiä, mutta niiden joukossa on paljon kohtuuhintaisia paikkoja, sillä alueella liikkuu paljon opiskelijoita.
Visit Tuscany esittelee 10 paikallista ateriaa.
Charming Italy esittelee viisi toscanalaista ateriaa.
Walks of Italy esittelee kattavasti Toscanan ruokia.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2020/03
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
