Sivukartta Ota yhteyttä

Kaunaksen alueita ja kaupunginosia

Kaunas on varsin laajalle levittäytynyt kaupunki, jonka keskustakin on kookkaampi kuin voisi luulla. Turistin näkökulmasta kaupungissa on kaksi tärkeää aluetta, vanhakaupunki ja keskustan uusi puoli, ja niiden alueella sijaitsee suurin piirtein kaikki sellainen, joka loman aikana tulee nähtyä. Lisäksi keskustan uuden puolen vieressä oleva Žaliakalnis on paikka, jossa monet vierailevat.

Kaunaksen historiaa

Kaunaksen nykyaikainen historia alkoi 1360-luvulla, jolloin linnake rakennettiin, ja vanhaakaupunkia alettiin rakentaa 1400-luvun alkupuolella. Kaunas oli jonkin aikaa Hansaliiton jäsen, mutta monet tahot teutooneista venäläisiin ja ruotsalaisiin hyökkäilivät sinne 1600-luvulla ja samoihin aikoihin rutto iski kahteen eri otteeseen kaupunkiin pahoin. 1730-luvulla Kaunas tuhoutui perinpohjaisesti kahdessa peräkkäisessä tulipalossa, ja sen aika Puolan ja Liettuan muodostaman valtioliiton kaupunkina päättyi vuonna 1795, minkä jälkeen kaupunki kuului Venäjän suurruhtinaskuntaan.

1800-luvun alussa Napoleon joukkoineen kulki Kaunaksen kautta kahdesti kun Ranska yritti valloittaa Moskovan, ja molemmilla kerroilla ranskalaisjoukot tuhosivat Kaunaksen totaalisesti. 1860-luvulla Kaunaksen asiat muuttuivat Venäjän ja Saksan välisen rautatien ansiosta, sillä se kulki Kaunaksen kautta. Venäjän-aikojen loppuaikoina Kaunaksessa asui noin 75 000 ihmistä, mutta heistä vain noin 6 % oli liettualaisia, muut lähinnä juutalaisia, puolalaisia ja venäläisiä.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Liettua onnistui itsenäistymään, ja Kaunaksesta tuli uuden maan pääkaupunki. Tästä on muistutuksena erilaisia hallintorakennuksia, joista presidentinlinna on huomattavin, ja pääkaupungin kehitys oli nopeaa, sillä Kaunakseen ilmaantui kaikenlaista sillä aikaa kun Vilna oli osa Puolaa: paljon funkkisrakennuksia, teollisuutta ja kaksi funikulaaria. Toinen maailmansota kuitenkin katkaisi kehityksen, ja Liettua oli ensin Neuvostoliiton, sitten Saksan ja sitten taas Neuvostoliiton miehittämä. Se pysyi osana Neuvostoliittoa aina vuoteen 1991 asti, ja sen jälkeen kaupunki on muuttanut melkoisesti ilmettään. Nykyään Kaunas on Liettuan toiseksi suurin kaupunki, jossa asustelee noin 330 000 asukasta.

Vanhakaupunki (Senamiestyje)

Vanhakaupunki on yhdessä keskustan uuden puolen kanssa osa keskustaa (Centras), jossa asuu vain 15 000 ihmistä. Vanhakaupunki on laaja ja sokkeloinen korttelisto, jonka ympäristössä on paljon kaikenlaista mielenkiintoista.

Vanhankaupungin ravintolat houkuttelevat eniten turisteja ja juhlatuulella olevia paikallisia, mutta se on paikallistenkin keskuudessa suosittu paikka mennä päivisin kahville ja kävelylle. Siellä on paljon kaupungin kaikkein tärkeimpiä nähtävyyksiä, joihin kuuluvat linnake, kaupungintalo, useita hienoja kirkkoja ja unohtumattomia katunäkymiä. Ostospaikkoja siellä on melko rajallisesti, mutta se on alue, jolla monet Kaunaksessa lomailevat yöpyvät, sillä se on monipuolinen ja viehättävä alue, jonkalaisia ei Suomessa tule vastaan.

Keskusaukio lähistöineen

Vanhankaupungin keskusaukio (Rotušės aikštė) [kartalla] on kaupungin huomattavin aukio, ja sen kaunein rakennus on kaupungintalo. Aukion laitamilla on monia hienoja rakennuksia, joita voi loman aikana katsella vaikka yhdeltä sen terasseista, ja esimerkiksi jesuiittakirkko (engl. Saint Francis Xavier) on barokkityyliä edustava suuri kirkko, sillä siihen kuuluvat myös luostari ja koulu, joka edelleenkin on toiminnassa.

Aukio on laaja ja moniosainen, ja sillä on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten muistomerkki Ladislas Starevichille, joka asui Kaunaksessa ja joka oli animaatioelokuvien tekijä. Muistomerkin vieressä on monia kauniita rakennuksia, joihin kuuluu Pyhän kolminaisuuden kirkko [kartalla] ja sen vieressä on luostari ja muita kauniita rakennuksia, joihin voi tutustua menemällä pihamaalle.

Keskusaukion ja joen välimaastoa kannattaa vähän koluta, ja kannattavaa on mennä myös joenrannalle, joka on jo vanhankaupungin ulkopuolella. Korttelistossa on muutama museo, kuten urheilumuseo, ja merkittäviä taloja, kuten Perkūno namas [kartalla], joka tiettävästi oli ainoa Hansaliiton kauppapaikka Liettuassa. Rakennus on goottilaistyylinen, ja monet tutkivat sitä ulkopuolelta, mutta myös sen sisään voi mennä, sillä siellä tehdään kierroksia ja siellä on myös pieni, Kaunaksessa asuneen puolalaisen romanttisen runoilijan, Adam Mickiewiczin elämää esittelevä museo.

Joenranta

Kannattavaa on myös kävellä joenrannalle, joka tosin ei sinänsä ole mikään ihmeellinen vierailupaikka, mutta sinne kannattaa mennä katsomaan Vytautas Suuren nimeä kantavaa kirkkoa, joka on kaupungin vanhin kirkko, ja myös tämän saman, tunnetuimman liettualaisen suurruhtinaan mukaan nimettyä siltaa, joka aikoinaan tunnettiin ”maailman pisimpänä siltana”. Tämä ei johtunut sillan pituudesta vaan siitä, että sen ylittävä meni Niemenjoen yli, ja siellä olevat alueet kuuluivat Preussiin. Kaunas puolestaan kuului Venäjään, jossa oli käytössä eri kalenteri, ja näin sillan ylittävä sai kokea 13 vuorokauden aikaeron.

Vilniaus-katu

Vanhankaupungin pääkatu on Vilniaus gatvė, joka kesäisin täyttyy etenkin kahviloiden terasseista, ja sillä on aina eläväistä ja nykyään myös hyvin kansainvälistä tunnelmaa. Sen varrella on monia kiintoisia kauppoja, monipuolisesti erilaisia ravintoloita ja kaupungin parasta yöelämää. Myös monet sivukadut ovat tutustumisen arvoisia, mutta kadun varrella ei ole juuri mitään nähtävyyksiä, lukuun ottamatta aivan sen alussa olevaa tuomiokirkkoa, jonka ympäristössä kesäkauden aikana on kaikenlaista vipinää.

Vanhassakaupungissa ei asu juuri kukaan, ei etenkään nykyisin, jolloin monet asuinrakennukset on muutettu turisteja majoittaviksi huoneistoiksi, ja se on monin osin iltaisin hiljainen alue, jossa tosin päivisin on paljon elämää, sillä alueella on yliopiston rakennuksia. Vilniaus-katua pitkin kannattaa kuitenkin kävellä aina alikulkukäytävälle asti, ja sitä pitkin pääsee tutustumaan keskustan uusiin osiin.

Keskustan uusi puoli (Naujamiestis)

Keskustan uusi puoli on laaja alue, jonka tärkeimmät paikat tosin ovat lähellä aluetta halkovaa pääbulevardia. Bulevardi oli remontissa 2019–2020, joten se on nykyisin vähän erilainen kuin se oli aikoinaan.

Keskustan uusi puoli on huomattavasti arkisempi puoli kuin vanhakaupunki, mutta sielläkään ei asu juuri kukaan ja alue on täynnä hallinto- ja muita julkisia rakennuksia, jotka tuovat sinne paljon ihmisiä kaikkialta kaupungista. Keskustan uusi puoli on vanhaakaupunkia parempi alue kohtuuhintaiselle aterialle, ja sen alueella on paljon kauppoja, joista saa lähes mitä tahansa. Keskustan uusissa osissa on paljon majapaikkoja, jotka saattavat olla kätevämpiä kuin vanhankaupungin majapaikat, sillä niiltä on lyhyt kävelymatka lähes kaikkiin keskustan osiin.

Vilniaus gatvė jatkuu alikulkukäytävän jälkeen keskustan uudella puolella, ja aivan käytävän jälkeen on vasemmalla puolella puistikko, jonka keskellä on sotien välisenä aikana toiminnassa ollut presidentinlinna [kartalla]. Rakennuksessa työskenteli vuosina 1919–1939 kolme eri presidenttiä, ja nykyään sen tiloissa on museo, jossa oppii lisää noista ajoista.

Laisvės alėja ja linja-autoaseman tienoo

Vilniaus-katu päättyy pian presidentinlinnan jälkeen, ja sen jälkeen siltä voi kääntyä pääbulevardille, nimeltään Laisvės alėja. Tämä 1,7 kilometriä pitkä bulevardi on tunnettu etenkin liikkeistään ja ravintoloistaan, mutta sen varrella ja tuntumassa on kaikenlaista merkittävää, etenkin arkkitehtuuria ja myös konserttitaloja. Niihin kuuluu lähellä Vilniaus-kadun kulmausta oleva musiikkiteatteri [kartalla], joka on kaupunginpuistossa ja jossa esitetään paljon balettia ja oopperaa.

Jos katua kävelee eteenpäin, vastaan tulee lähinnä kauppoja ja ravintoloita, kuten myös muutama hallintorakennus, mutta seuraava varsinainen nähtävyys on noin kilometrin päässä musiikkiteatterilta. ”Kaunas Sobor” on yksi kaupungin hienoimpia kirkkoja, ja sen hallitsemalla aukiolla on taidegalleria ”Mykolo Žilinsko dailės galerija” [kartalla], jonka huomattavin yksityiskohta ulkopuolella on ns. ”ihmis-veistos”. Tämä galleria rakennettiin jo neuvostoaikoina, ja se nimettiin merkittävän paikallisen taiteenkerääjän mukaan. Galleriassa on töitä hänen kokoelmistaan, joihin kuuluu egyptiläistä muinaista taidetta, eurooppalaista taidetta 1600-luvulta 1900-luvulle, balttilaista taidetta 1900-luvun alkupuolelta ja vaihtuvia näyttelyitä, kuten myös konsertteja ja muita tilaisuuksia.

Pääbulevardi jatkuu aukion jälkeen, aina laajalle puistoalueelle (Vytauto parkas) asti, mutta siellä ei ole vierailijalle kovin paljon tutustumista, vaan tästä viimeistään puiston kohdalla kannattaa kääntää nokka kohti jokea. Jos kävelee kohti jokea, tulee vastaan vielä toinen puistoalue (Ramybes park) [kartalla], joka on hyvä vierailupaikka muutenkin täälläpäin liikkuville. Sen pohjoispäässä on aivan uusi moskeija, joka on Liettuan ainoa kivimoskeija ja joka täälläpäin on vähän yllättävä näky. Puiston keskellä on muistomerkki, ja jos haluaa siirtyä kohti linja-autoasemaa, kannattaa suunnata kohti puiston eteläosassa olevaa kirkkoa, jota vastapäätä 2010-luvulla valmistunut uusi linja-autoasema [kartalla] sijaitsee. Sen tuntumassa on pari ravintolaa mutta ei paljon muuta, ja siltä pääsee rautatieasemalle [kartalla] kävelemälle pitkin Vytauto prospektasia, jolla on useita ruokapaikkoja ja kauppoja.

Jos sinnepäin ei ole asiaa, on kaupungin paras ostoskeskus, Akropolis [kartalla] viiden minuutin kävelymatkan päässä bussiasemalta, ja sehän on joenrannalla, melko vilkkaalla paikalla. Joenrannalta näkyy yksi Kaunaksen ylpeyksistä, joka on vuoden 2011 Eurobasket-kisoihin valmistunut Žalgiris arena, ja siellä pelaa kaupungin kenties suurin ylpeydenaihe jo 1940-luvulta lähtien, koripallojoukkue Žalgiris.

Muut keskustan uuden osan alueet

Lähellä musiikkiteatteria on muutaman korttelin päässä alue, jolla on monenmoista vierailupaikkaa. Kaupungin toinen musiikkitalo on filharmoniatalo [kartalla], joka on kolmen vilkkaan ja tärkeän kadun risteyksessä. Sen vieressä on useita hallintorakennuksia, mutta yllättäen lähes sitä vastapäätä on Kiemo Galerija [kartalla], joka on aina avoinna oleva sisäpiha ja joka englanniksi tunnetaan nimellä ”courtyard gallery”. Se on varsin erikoisella ja ainutlaatuisella taiteella täytetty alue, jolla on paljon hyviä kuvausmahdollisuuksia. Sinne ei ole pääsymaksua, ja se on etenkin perheille ja taiteesta kiinnostuneille hyvä, nopea vierailupaikka.

Jos jatkaa filharmoniatalolta ja sisäpihagallerialta suoraan eteenpäin, tulee pian vastaan yksi ”punainen elefantti”, jonkalainen on sisäpihallakin, sitten erikoinen ”paholaismuseo” [kartalla] ja sen jälkeen KMN-taidekeskus [kartalla], jossa on tapahtumia ja jonka ulkopuolella on erikoisia veistoksia. Tästä muutaman sadan metrin päässä on vielä Žaliakalnis-osaan vievä funikulaari [kartalla], jota kannattaa ainakin vähän katsoa, mutta siitä eteenpäin ei enää kannata samaa katua pitkin kulkea.

Täälläpäin huomio kannattaa kiinnittää lähikatuihin, jotka ovat pääbulevardin poikkikatuja, sillä niillä on kaunista sotienvälisten vuosien arkkitehtuuria. Etenkin funikulaarin eteen tuleva A. Mickevičiaus on katu, jolla on hienoa arkkitehtuuria, kuten upseerikerhon talo [kartalla].

Yksi kohde, joka kiinnostaa taiteenystäviä näillä tienoin, on englanniksi nimellä ”Kaunas Picture Gallery” tunnettu taidegalleria [kartalla], jossa vuodesta 1979 lähtien on ollut niin paikallisten kuin ulkomaistenkin taiteilijoiden töitä esillä.

Žaliakalnis

Uuden keskustan vieressä, monin osin mäillä on kaupunginosa nimeltään Žaliakalnis, joka lähes 40 000 asukkaallaan on yksi Kaunaksen suurimpia. Se ei ole paikka, jossa paljon tulisi vietettyä aikaa, mutta sinne voivat nousta funikulaarilla [kartalla] tai loivinta reittiä kävellen [kartalla] ne, jotka viihtyvät Kaunaksessa pidempään kuin pari päivää.

Funikulaari on sinänsä näkemisen arvoinen, ja sillä kannattaa mäkeä kulkea ainakin yhteen suuntaan. Funikulaarin vaunut ovat edelleen samoja kuin 1930-luvullakin, ja muutenkin kaikki toimii samoin kuin yli 80 vuotta sitten. Funikulaari aloitti toimintansa vuonna 1931, se on kulkenut ilman keskeytyksiä siitä lähtien ja se vie kerrallaan korkeintaan 36 matkustajaa kahden metrin sekuntivauhtia ja minuutissa ja 38 sekunnissa kukkulanrinnettä ylös tai alas.

Alueen suurimmat nähtävyydet on nopeasti nähty, ja osa niistä näkyy keskustan uudelle puolelle. Kukkulalle ei kannata nousta kuin ajan kanssa, ja siellä on myös viime vuosina ollut paljon remontteja, jotka ovat tehneet siitä sekaisen paikan.

Suurin nähtävyys, jota tosin voi ihailla muualtakin kaupungista, on englanniksi nimellä ”Monumental Christ’s Resurrection Church” [kartalla] tunnettu massiivinen kirkko. Tämä aivan funikulaariaseman vieressä oleva kirkko sai tavallaan alkunsa jo ensimmäisen itsenäisyydenajan alkuvaiheissa vuonna 1922, ja sen rakentaminen saatiin alkuun vuonna 1932. Sota kuitenkin keskeytti rakennusprojektin, kirkko otettiin miehittäjien haltuun mutta se saatiin tästä huolimatta lähes valmiiksi ennen kuin sota ehti loppua. Neuvostoajan koittaessa vain sisustus oli keskeneräinen eikä ulkokuori ollut saanut viimeisiä silauksiaan, mutta pian kirkosta tehtiin radiomekaanikkojen kurssikeskus ja radiotehdas. Vasta vuonna 1989 siitä tuli uudelleen kirkko, sen viimeistelyä jatkettiin ja vuonna 2004, lähes 70 vuotta sen jälkeen kun sitä alettiin rakentaa, se vihdoin vihittiin käyttöön.

Kirkko on hyvin yksinkertaisesti sisustettu ja ulkoa koristeltu, mutta se tekee kaikkiin vaikutuksen ja sen 70 metriä korkea torni näkyy kauas. Nykyään sinne voi nousta maisemia ihailemaan, ja tämä onkin Kaunaksen paras paikka ihailla keskustan uusia osia yläilmoista. Sinne voi nousta pari euroa maksavalla hissillä, ja ihmisten kokemuksista kirkosta ja tornista voi lukea TripAdvisorista.

Kirkon ympäristössä voi vähän jaloitella, ja täällä ylhäällä kukkuloilla tulee vastaan paljon hienoa arkkitehtuuria, useita yliopiston ja opistojen rakennuksia, taitelijoiden koteja ja ateljeita ja eräitä Kaunaksen hienoimpia asuintaloja, sillä tämä on keskustan tuntuman arvostetuin asuinalue. Alueella on myös stadion, urheiluhalli ja muitakin urheilupaikkoja.

Alue on varsin laaja, ja siihen kuuluu myös Ąžuolynas-puistoalue, joka on kaukana kaupunginosan pääpaikoista. Se on kuitenkin paikka, jossa on Liettuan ainoa eläintarha, nimeltäänkin Liettuan eläintarha [kartalla]. Se on pieni, 1930-luvulla perustettu eläintarha, mutta siellä on 3000 eläintä ja se on suosittu vierailupaikka etenkin lapsiperheiden ja koululaisryhmien keskuudessa. Huomionarvoinen seikka on se, että eläintarhan kasvihuoneet avautuvat ympäri vuoden viikolla klo 9.30 ja viikonloppuisin klo 12, ja myös ne kannattaa nähdä. Eläintarhaan on viiden euron pääsylippu aikuisilta ja 5–16-vuotiailta 3 euroa. Se on vanhanajan eläintarha, jolta ei sovi odotella ihmeitä, ja ihmisten ristiriitaisista kokemuksista voi lukea TripAdvisorista.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2019/09