Puistoja ja luonnonnähtävyyksiä

Oost
Oosterparkissa pääsee kiinni Amsterdamin autenttiseen elämänmenoon, ja täällä on myös Vincent van Goghin etäisen sukulaisen, Theo van Goghin muistomerkki.

Amsterdam on koko Alankomaiden ns. Randstad-alueen tavoin varsin kaukana mistään luonnollisesta kaupungista, sillä se sijaitsee mereltä vallatulla alueella, joka on miltei joka neliömetriltään ihmisen luomaa ja ylläpitämää. Mitään luonnonnähtävyyksiä ei Amsterdamin keskustassa sinänsä ole, mutta täällä vierailevat nauttivatkin juuri ihmisen rakennelmista, kuten vanhoista taloista, kanavista, uudesta arkkitehtuurista ja värikkäistä katunäkymistä.

Mikäli kaupungissa ollessa mielii siirtyä lähemmäs luontoa, ovat sen puistot kesäiseen aikaan miellyttäviä ja rauhallisia paikkoja rentoutua tai käydä vaikkapa piknikillä. Jos mielii nähdä varsinaista Alankomaiden luontoa, on suositeltavaa käydä päiväretkellä maaseudulla tai rannikolla, kuten vaikka Haarlemissa, jonka lähistöllä on alueelle ominaisia hiekkarantoja.

Hortus Botanicus – kasvitieteellinen puutarha

Hortus Botanicus Amsterdam [kartalla] sijaitsee lähellä Waterlooplein-metroasemaa ja Amsterdamin eläintarhaa. Se on monin tavoin huomionarvoinen vierailupaikka, ja alallaan se on yksi maailman vanhimpia.

Vuonna 1638 Amsterdamiin perustettiin puutarha, joka tuotti lääkekasveja ja yrttejä lääkäreille, jotka yrittivät taistella ruttoepidemiaa vastaan. Vuodesta 1682 lähtien kasvitieteellinen puutarha on sijainnut tällä paikalla, ja se tuli tunnetuksi puutarhana, jossa oli muualla Euroopassa täysin tuntemattomia kasveja. Niitä toivat tänne suuren hollantilaisen kauppayhtiön (VOC eli Dutch East India Company) laivat, ja niiden joukossa oli muutama kasvi, jotka ovat kasvitieteellisestä puutarhasta levinneet muualle Eurooppaan ja maailmaan – yksi niistä on kahvi (Coffea arabica).

Nykyään kasvitieteellisessä puutarhassa on 6000 eri kasvia, joihin kuuluu joitain erityisen vanhoja kasveja, kuten 2000 vuotta vanha kaktus. Entisen legendaarisen kasvihuoneen on korvannut uusi, uraauurtava kasvihuone, jossa on kolme erilaista trooppista ilmastoa.

Vondelpark

Amsterdamin eteläosissa, Leidsepleinin ja Museumpleinin lähellä sijaitseva Vondelpark [kartalla] on lähes 50 hehtaarin laajuinen. Tämä keskeinen puistoalue on kesäkuukausien kauniina päivinä amsterdamilaisten suosikkipaikka rentoutua, käydä piknikillä ja viettää aikaa mitä erilaisimmilla tavoilla. Puisto avattiin vuonna 1865, ja nykyisin siellä vierailee vuosittain 10 miljoonaa ihmistä. Puisto remontoitiin täydellisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, ja nykyään siellä on siistiä ja toimivaa.

Sen alueella sijaitsee ulkoilmateatteri, jolla on teatteria, konsertteja ja muita esityksiä kesäkuukausina ja jotka ovat ilmaisia mutta myös hyvin suosittuja. Puistossa on muutama lasten leikkipuisto, joista yksi on Groot Melkhuis -ravintolan yhteydessä, ja puisto onkin suosittu lapsiperheiden keskuudessa.

Puiston tarjonnan lisäksi sen lähellä olevalla Vondelstraat-kadulla on Pierre Cuypersin käsialaa olevia rakennuksia, ja tämä Amsterdamin tunnetuin arkkitehti suunnitteli myös päärautatieaseman ja Rijksmuseumin.

Oosterpark

Amsterdamin suurista puistoista tropiikkia esittelevän museon vieressä sijaitseva Oosterpark [kartalla] on peräisin vuodelta 1891, ja tämä on puistoalue, jonne melko harva turisti lähtee. Täällä pääseekin automaattisesti kiinni autenttiseen ja turistittomaan kaupungin elämänmenoon, ja puisto on suuri, tilava paikka, jossa voi istuskella, olla piknikillä tai muuten viettää aikaa kesäpäivinä.

Erikoisuutena voidaan mainita, että puistosta löytyy Theo van Goghin muistomerkki, sillä tämän Vincent van Goghin etäisen sukulaisen ja elokuvantekijän ampui äärimuslimi puiston lähettyvillä vuonna 2004. Puistosta löytyy myös ns. Orjamuistomerkki, joka muistuttaa orjuuden lopettamisesta Alankomaissa vuonna 1863.

IJ

Ennen IJ-lahtena tunnettu IJ-joki Amsterdamin päärautatieaseman takana on nykyään kaupungin uuden arkkitehtuurin esittelypaikka ja mukava merellinen alue käydä tutustumassa mikäli aikaa riittää ja säät antavat myöden. Hyvät näkymät saa kun nousee lauttaan, ja reiteistä paras on paikallisten mielestä vartin matka NDSM Werfiin, joka on uusi asuinalue ja jolta löytyy hyviä ravintoloita ja kahviloita, kuten myös ns. Pannukakkuvene, joka seilaa IJ-joella muutaman kerran viikossa.

Joen rannoilla on upeita rakennuksia, ja siellä voi oppia uutta monenlaisista asioista, kuten oluen panemisesta: Brewerij ’t -panimo [kartalla] on joenrannalla, ja siellä järjestetään englanninkielisiä opastettuja kierroksia ja yksityisiä kierroksia. Verkkosivuilla on sähköpostiosoite, johon voi ilmoittautua.

IJ-joki on tietenkin parhaimmillaan kauniina kesäpäivinä, jolloin arkkitehtuuri pääsee ominaisuuksiinsa, mutta sen rannoilla voi tutustua myös upeaan pääkirjastoon ja Nemo-tiedemuseoon sateisinakin päivinä.

Amstel
Amsterdamin läpi virtaavaan Amstel-jokeen on helppo tutustua venekierroksilla, joita tänne jatkuvalla syötöllä tehdään.

Amstel

Kuuluisalle olutmerkille on antanut nimensä Amsterdamin läpi virtaava Amstel-niminen joki, johon on helpoin tutustua Waterloopleinin tuntumassa olevilta silloilta ja lukuisilla venekierroksilla, joita tänne jatkuvalla syötöllä tehdään. Joenrannoilla on kaikenlaista merkittävää oopperatalosta Amsterdamin Eremitaasin haarakonttoriin, ja sen rannoilla on useita vanhoja merkittäviä rakennuksia, joihin Amsterdamin Eremitaasikin kuuluu. Sen rannoilla on paljon erilaisia veneitä ja aluksia, kuten myös asuntolaivoja, ja sen rantamat ovat hyviä erilaisten vesipelien bongailulle. Amstelilla on myös tapahtumia, joista kuuluisin on vuotuisin soutukisa, ja sen kautta kulkee myös kanavaparaati, joka on osa kaupungin Gay Pride -tapahtumaa.

Amsteliin on helppo tutustua samalla kun käy esimerkiksi Waterloopleinin kirpputorilla tai Rembrandtin kotitalossa. Jos Amsterdamissa osallistuu kanavaristeilylle, kannattaa varmistaa, että se kiertää Waterloopleinin kautta.

Lisää Amsterdamin puistoista ja muusta luonnollisesta:

I Amsterdam esittelee muutaman puistoalueen ja mitä puistoissa voi tehdä

Amsterdam.info listaa puistoja

Teksti: Peter Forsberg
2017/11