Sivukartta Ota yhteyttä

Viipurin tärkeimmät nähtävyydet

Viipurin suosituimpia nähtävyyksiä ovat linna, jonka torni entisöitiin vuonna 2017, vanhankaupungin nähtävyydet, joista osa on raunioina mutta osa viime aikoina entisöity, ja Eremitaaši, joka on ensiluokkainen taidemuseo. Suomalaiset mielellään käyvät katsomassa myös Alvar Aallon kirjastorakennuksen, ja se on puistojen alueella, jolla on muutakin nähtävää. Nähtävyyksiä on Viipurissa mukava katsella kesäisin, mutta talvella kannattaa suunnitella myös muuta tekemistä kuin nähtävyyksiin tutustumista.

Vanhankaupungin nähtävyydet

Viipurin vanhakaupunki on pieni mutta tutustumisen arvoinen alue kauppatorin ja linnalle johtavan sillan välissä. Sen pääkadun voidaan katsoa olevan Krepostnaja eli Linnankatu [kartalla], joka tosin on kaukana 1930-luvun loistostaan, jolloin sillä kulki raitiovaunujakin. Yksi uusimpia nähtävyyden tapaisia on vanhanaikainen raitiovaunu, joka on Linnankadun ja Pionerskajan kulmauksessa olevassa pienessä puistikossa ja jossa toimii kahvila.

Muutkin vanhojen osien kadut ovat tutkimisen arvoisia, ja kortteleita on mukava ja kannattava kierrellä oikeastaan vain kauniina kesäpäivinä. Niillä on edelleen vanhoja kaupunginmuurien osia, sillä Viipuri oli ainoa Suomen kaupungeista, jota ympäröivät muurit 1800-luvulle asti.

Vyborgskajalla eli Viipurinkadulla sijaitseva Vanha kellotorni on yksi säilynyt osa muureista. Se on peräisin vuodelta 1490, ja jos torniin onnistuu pääsemään vahtimestarin läsnä ollessa sisälle, on sieltä hyvät näkymät. Vanhankaupungin merkittävimpiin rakennuksiin kuuluu myös Kauppiaan talo (engl. Burgher’s House) (Vyborgskaja 8) [kartalla], joka on Viipurin vanhin talo ja jonka yhteydessä on vuosien 1939–44 Karjalankannaksen sodasta kertova museo (avoinna ti–su klo 10–18, pääsymaksu 150 ruplaa, opastettu kierros suomeksi 500 ruplaa). Sen vieressä on viime aikoina entisöity valkoinen kiltatalo, jossa ei ole mitään sen kummempaa näkemistä mutta joka on osoitus siitä, että vanhoja rakennuksia edelleen kunnostetaan.

Hienoimpia ja jonkin aikaa sitten entisöityjä paikkoja on Krepostnajan alussa sijaitseva Vanha raatihuone ja sen edessä oleva Torkkeli Knuutinpojan patsas [kartalla]. Patsas ilmestyi tänne vuonna 1993, jolloin juhlittiin Viipurin 700-vuotispäiviä. Tällä pienellä torilla käy kesäisin kuhina, ja patsaasta otetaan kuvia. Aukiolla kannattaa myös katsella muita kauniita rakennuksia, kuten Weckrothin taloa, joka 2000-luvulla peruskorjattiin. Aukiolla on kesällä mukava ottaa kahvi ja leivos sen terassilla, jolloin sen tunnelmasta ja kauniista rakennuksista voi kunnolla nauttia. Aukion laidalla on myös hyvä matkamuistomyymälä. Viipurin matkustajasatama on aivan vieressä, ja siltä lähtevä Linnansilta johtaa kohti Viipurin linnaa ja Monrepos’n puistoa.

Viipurin linna

Ruotsalaiset rakennuttivat Viipuriin linnan [kartalla] vuonna 1293 heti sen jälkeen, kun he olivat vallanneet alueen Novgorodilta, ja nykyisin tämä pienellä saarekkeella oleva linnake on kaupungin päänähtävyys. Torkkeli Knuutinpoika johti itse linnoituksen rakennustöitä, ja jo vuonna 1294 ja vuonna 1322 linnan suojamuureja koeteltiin novgorodilaisten hyökkäyksillä mutta tuloksetta. Linnaan rakennutettiin kymmenkunta tornia vuosina 1470–75, ja sen maine yhtenä Pohjois-Euroopan jykevimmistä linnoituksista kasvoi. Nykyisen linnan pääosa on peräisin 1550-luvulla alkaneista rakennustöistä.

Linna on kaunis ja vaikuttava rakennelma, jota on mukava kesäisin katsella rannalta. Paikalliset soutelevat mielellään sen ympärillä, ja soutuveneen voi hankkia vuokralle läheisestä satamasta [kartalla], joka on hotelli Druzhbaa vastapäätä. Nykyisin linnan nähtävyyksiin kuuluu pari salia, joissa on näyttelyitä, pieni Viipurin historiaan pureutuva museo ja Pyhän Olavin torni, joka on suosittu paikka mennä katselemaan kaupunkia yläilmoista. Linnaan on nimellinen pääsymaksu, ja se on avoinna sekavasti eri päivinä, niin että aukioloajat on hyvä katsoa etukäteen tai käydä heti loman alkajaisiksi linnan ulkopuolella katsomassa aukioloaikoja.

Viipurin Eremitaaši

Viipurin Eremitaaši-taidemuseo [kartalla] avattiin vuonna 2010 suomalaisen Uno Ullbergin suunnittelemaan, vuonna 1930 valmistuneeseen kauniiseen rakennukseen. Aluksi rakennuksessa sijaitsi Viipurin taidemuseo ja piirustuskoulu. Se vaurioitui pahasti sodassa, ja se saatiin peruskorjattua vasta 1970-luvulla toimistotiloiksi. Vuonna 2010 valmistuneiden kunnostustöiden jälkeen se saatiin nykyiseen kuntoon ja uudelleen taidemuseoksi. Nykyään se toimii Pietarin Eremitaašin viidentenä toimipisteenä, ja se on korkeatasoinen taidegalleria, jossa jokaisen taiteesta kiinnostuneen kannattaa vierailla. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä, koulutusta, luentoja ja myös lasten taidekoulu, joka on ollut toiminnassa jo vuodesta 2003. Museoon on 250 ruplan liput, ja se on avoinna ma–su klo 10–18.

Keskustan puistot, Alvar Aallon kirjasto ja Pietarin ja Paavalin tuomiokirkko

Viipurin keskustassa on kaksi suurta puistoaluetta, Esplanadin puisto ja Leninin puisto (ent. Torkkelinpuisto). Kummassakin sijaitsee kaikenlaista, kuten kauppatorin laitamilla Pietarin ja Paavalin tuomiokirkko, teatteri, pienille lapsille tarkoitettu huvipuisto, pronssinen Hirvi-patsas ja sen vieressä Alvar Aallon suunnittelema, vuonna 1935 alun perin valmistunut Viipurin kaupunginkirjasto [ kuva ] [kartalla]. Kirjasto tulee vastaan, jos kävelee rautatieasemalta, linja-autoasemalta tai Nesteen huoltoasemalta Leningradski prospektia pitkin ainoaan mahdolliseen suuntaan ja kääntyy Leninin prospektille vasempaan. Sen sisälle voi mennä katsomaan, miltä se näyttää täysin alkuperäiseen muotoonsa entisöitynä, mutta tämä on hyvä vain ulkoapäinkin tarkasteltuna, sillä kirjastotalo on viime aikoina entisöity ja se on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Alvar Aalto voitti Viipurin kirjastotalon suunnittelukilpailun vuonna 1927, ja kirjasto valmistui nuoren arkkitehdin suunnitelmien mukaan vuonna 1935. Tällöin kirjasto sijaitsi puistossa, jota kutsuttiin Torkkelinpuistoksi, mutta kaupungin herruus ja puiston nimi vaihtuivat toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton aikoihin kirjastoa peruskorjailtiin 1950-luvulla. Aalto itse katsoi sen tuhonneen rakennuksen, ja kirjasto alkoikin pian mennä huonoon kuntoon.

Kirjasto oli huonossa kunnossa vielä pitkään Neuvostoliiton kaaduttuakin, mutta jo vuonna 1994 kirjastoa alettiin kunnostaa. Aluksi kunnostustyöstä vastasivat yksityiset kansainväliset järjestöt, mutta 2000-luvulla Suomen presidentti Tarja Halonen kyseli Vladimir Putinilta vierailun yhteydessä kunnostustöistä, ja tämän jälkeen, vuonna 2010, kirjaston kunnostukseen annettiin useita miljoonia euroja. Ensimmäinen vaihe valmistui 2012, ja täysin uudistettu ja alkuperäiseen muotoon palautettu kirjasto vihittiin uudelleen käyttöön marraskuussa 2013. Kirjaston remontti todettiin erittäin onnistuneeksi, ja sille annettiin kansainvälinen palkintokin. Kirjastossa on käytössä Artekin huonekalut.

Puistossa ollessa on hyvä tutustua myös sen muuhun tarjontaan. Ainakin on hyvä käydä katsastamassa kaunis luterilainen Pietarin ja Paavalin kirkko [kartalla], jossa on korkeatasoisia joulukonsertteja joulu- ja tammikuussa. Sen vieressä olevalla aukiolla on kaupunginteatteri, joka on elokuisten elokuvafestivaalien pitopaikka, ja sen ympäristössä on eräitä kaupungin kauneimpia rakennuksia, joita on etenkin kauniin Viipurin Kristuksen kirkastumisen ortodoksikirkon valtaamalla aukiolla [kartalla], joka on Linnankadun varrella.

Monrepos’n puisto

Ainoa varsinainen nähtävyys, joka sijaitsee keskustan ulkopuolella, on kuuluisa Monrepos’n puisto [kartalla], joka on suomalaisille tuttu ainakin Annikki Tähden ikivihreän Muistatko Monrepos’n -iskelmän takia. Puistoon voi kävellä reilussa puolessa tunnissa linnalta, joskin karttaa pitää katsella. Sinne voivat etenkin 2–4 hengen porukat mennä myös taksilla, ja taksi kannattaa jättää odottamaan puiston ulkopuolelle. Rautatieasemalta tänne kulkevat bussit numero 1 ja 6, mutta eivät kovin usein.

Puisto on varmasti valtaosalle siellä vierailevista pettymys, sillä vaikka sitä ovat suomalaiset entisöineet ja parannelleet jonkin verran viime vuosina, on oikeastaan vain sen puinen portti tänne saapumisen arvoinen. Puistossa on kaunista luontoa mutta ei mitenkään sen kauniimpaa kuin muuallakaan samalla seudulla, ja siellä on teoriassa pari kahvilaa ja muuta vierailupaikkaa, jotka käytännössä eivät juuri koskaan ole auki. Puisto on huonossa kunnossa, etenkin sen rakennukset. Tästä 160 hehtaarin kokoisesta puistosta voi myös bongata sen kuuluisan kartanorakennuksen.

Monrepos’n puistolla on mielenkiintoiset vaiheet. Se sai alkunsa 1760-luvulla, jolloin se oli englantilaisen tyylin mukainen, ja se on sen jälkeen ollut niin saksalaisessa, suomalaisessa kuin neuvostoliittolaisessa ja venäläisessä omistuksessa. Suomen aikana puisto oli suosittu nähtävyys, ja 1930-luvulla siellä vieraili 15 000 ihmistä vuodessa. Neuvostoaikoina 1950-luvulla puisto kärsi suuria menetyksiä: hienoimpia rakennuksia jouduttiin huonon kunnon takia purkamaan, mutta 1960-luvulla alue kuitenkin sai suojelukohteen aseman.

1970-luvulla puiston pääkartano remontoitiin ja puisto toimi hetken huvipuistonakin. Vuonna 1988 se sai nykyisen roolinsa luonnonpuistona, ja 1990-luvun alusta sen korjaustöistä on vastannut Pro Monrepos -yhdistys. Portin lisäksi nykyisin siellä näkemisen arvoisia ovat Väinämöisen patsas, Ludwigsburgin hautakappeli, Neptunuksen temppeli ja muutama muu rakennelma. Niitä ei ole helppo löytää, ja puiston portilta on hyvä kysellä neuvoja ja ottaa kartta ja esite, mikäli niitä on jäljellä. Puistoon on nimellinen pääsymaksu, ja se on avoinna kesällä klo 10–21 ja lokakuun alusta huhtikuun loppuun klo 10–18.

Lisää asiaa Viipurin nähtävyyksistä:

Viipurin viralliset sivut esittelevät nähtävyyksiä

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2018/11