Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Venetsiassa on paljon matkailijalle tyypillistä näkemistä ja tekemistä, mutta siellä ja lähiseuduilla voi myös harrastaa kaikenlaista ja oppia uutta. Yleisesti ottaen eniten tarvetta vaihtoehtoisille ajanvietteille on niille, jotka eivät ole kiinnostuneet normaalista turistitouhusta nähtävyyksien kiertelyineen, jotka ovat olleet Venetsiassa ennenkin tai jotka sattuvat sinne silloin kun kaikki pääpaikat ovat aamusta iltaan tupaten täynnä.
Lido on kuuluisa, pitkänomainen saari noin vartin vesibussimatkan päässä Pyhän Markuksen aukiolta. Se on jo vuosisatoja tullut tunnetuksi siitä, että siellä pyörii kuuluisuuksia pitkän kesän ja etenkin loppukesän elokuvafestivaalien aikana.
Kuuluisan Lidosta teki aikoinaan Thomas Mannin romaani ja sittemmin kreivi Viscontin siitä tekemä elokuva Kuolema Venetsiassa. Romaani ja elokuva ovatkin aina tuoneet saarelle ihmisiä katsomaan kuuluisia tapahtumapaikkoja, kuten Grand Hotel des Bains -hotellia [kartalla], joka tosin on jo pitkään ollut suljettuna, sillä sitä on aiottu jo vuosikymmenen alkaa remontoida. Hotelli näyttää elokuvassa olevan aivan rannalla, mutta se on hivenen kauempana, ja sitä voi niin halutessaan käydä äkkiä vilkaisemassa.
Ranta on pitkä hiekkaranta, jolla on palveluita, osia, jotka kuuluvat hotelleille, ja jonkin verran myös ilmaisia osia. Suosittu ranta tällä noin 15 kilometrin pituisella saarella on Blue Moon Beach
,
joka on nimenomaan se, joka on lähellä Grand Hotellia ja jolla on myös kaunis Excelsior-hotelli.
Asiantuntijoiden mukaan se ei kuitenkaan ole saaren parhaita rantoja, vaan paras on saaren eteläisin ranta, Alberoni [kartalla]. Sinne voi hyvin suunnata pyörällä, jonkalaisen saa helposti ympäri vuoden vuokrattua vesibussilaiturin läheltä, ja laiturin vierestä lähtee myös bussi kohti Alberonia. Ranta on aivan toisenlainen kuin keskustan ruuhkaiset rannat, sillä se sijaitsee luonnonsuojelualueella.
Kesä on pitkä, aurinkoinen ja kuuma, ja etenkin keskustan rannat ovat silloin suosittuja, mutta ainoa ajankohta, jolloin sinne ei kannata oikeastaan lähteä, on yleensä syyskuun alkuun ajoittuva elokuvajuhlan aika. Kaikkein paras Lidossa on vierailla kesäkauden aikana, ja jos haluaa rannalle, kannattaa vierailu sinne ajoittaa toukokuun loppupuolen ja syyskuun loppupuolen väliselle ajalle.
Gondoliajeluiden lisäksi myös opastetut kävelykierrokset ovat hyvä ja mielenkiintoinen tapa oppia kaikenlaista Venetsiasta. Erilaisia kävelykierroksia on tarjolla runsaasti, ja niiden joukosta löytyy varmasti mieluisa. Mahdollista on tutustua Venetsiaan esimerkiksi valokuvauskierroksella, joka antaa Venetsialle aivan uudenlaisia ulottuvuuksia. Kierroksen ajatuksena on kiertää kaupunkia paikallisen näkökulmasta, ja näin sen aikana näkee paikkoja, joissa turistit vain harvoin käyvät ja jotka muuten tuskin sattuisivat matkan varrelle.
Muita kierroksia ovat muun muassa Dogen palatsin yksityiskohtainen kierros, jolla palatsi ja sen historia tulevat todella tutuiksi, ruton jälkeistä Venetsiaa käsittelevä kierros ja lapsille suunnattu kierros, jonka aiheina ovat kellotornit, gondolien tekijät ja muut perheen pienimpiä kiinnostavat yksityiskohdat. Nämä kierrokset ovat kuitenkin englanniksi, joten ne eivät kaikille sovi.
Yksi illalla järjestettävä opastettu kävelyretki on kummituskierros, joka tehdään pimeyden laskeuduttua ja joka paljastaa pelottavia yksityiskohtia tästä salaperäisestä kaupungista.
Opastetuille kävelykierroksille osallistuvan täytyy osata mahdollisimman hyvin englantia, joskin kierroksia tehdään myös muilla kielillä, kuten italiaksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi.
Lisätietoa eri tavoista kiertää Venetsiaa ja nauttia kaupungin tunnelmasta saa Original Walking Tours -sivuilta ja Dark Rome -sivuilta. Dark Rome järjestää myös kierroksia Muranon lasitehtaisiin ja Buranon pitsipajoihin.
Venetsian neliskulmainen hautausmaasaari, San Michele [kartalla], näkyy Fondamenta Nove -rantakadulle, ja samannimiseltä pysäkiltä pääsee hautausmaalle muutamassa minuutissa esimerkiksi Muranoon kulkevilla vaporetoilla (numerot 4.1 ja 4.2). Vaikka vesibussissa olisi tungosta, jäävät vain muutamat paikalliset yleensä pois hautausmaan pysäkillä siitä huolimatta, että kyseessä on aivan ainutlaatuinen vierailupaikka.
Hautausmaalle voi ja kannattaakin kenen tahansa ohitse vaporetolla kulkevan mennä katsomaan erikoisia hautoja ja joitain kuuluisuuksien hautoja. Ne ovatkin turistien eniten suosimia vierailupaikkoja, ja niihin kuuluu säveltäjä Igor Stravinskyn hauta. Stravinskyn lisäksi San Michelessä ovat muun muassa runoilija Ezra Poundin ja Nobelin kirjallisuudenpalkinnon vuonna 1987 voittaneen Joseph Brodskyn haudat.
Hautausmaan suunnitteli Mauro Codussi, ja se valmistui vuonna 1469. Codussi toi Venetsiaan samalla renessanssiajan arkkitehtuurin, sillä venelaiturin vieressä sijaitseva saaren kaunis pääkirkko,
San Michele in Isola
,
on kaupungin ensimmäinen renessanssityyliä edustava rakennus. Hautausmaan toinen kirkko,
San Christoforo
on häikäisevän kaunis, ja sen ympäristössä on kaikenlaista mielenkiintoista tutkimista.
Hautausmaalla on käytetty runsaasti toisella puolella Adrianmerta olevan Istrian niemimaan kiveä, jota on helppo louhia ja joka hylkii vettä. Sitä alettiin 1400-luvun loppupuolelta lähtien käyttämään koko Venetsian pääasiallisena palatsien rakennusmateriaalina.
Napoleonin lyhyen valtakauden aikana saaresta tuli Venetsian virallinen hautausmaa, ja nykyään se on niin täynnä, että muut kuin merkkihenkilöt eivät jää sinne kuin korkeintaan vuosikymmeneksi. Vuonna 1998 sitä kuitenkin päätettiin laajentaa, ja nykyisin siellä onkin uusi bunkkerityylinen hautapaikka ja muitakin uudempia osia.
Hautausmaalle tai mihinkään sen osaan ei ole pääsymaksua. Hautausmaalle voi mennä kesällä klo 7.30–19 ja lokakuun alusta maaliskuun loppuun klo 7.30–16. Mielenkiintoinen seikka on se, että lokakuun lopusta marraskuun puoliväliin rakennetaan sen ja Fondamenta Noven välille
silta
,
mutta muutamaa päivää lukuun ottamatta sitä voivat käyttää vain venetsialaiset ja ne turistit, joilla on voimassa oleva Venezia Unica -kortti.
Venetsia on kaupunki, jonne on kautta aikojen muutettu muualta ja jonka asukas moni on halunnut ja edelleenkin haluaisi olla. Venetsiassa on tiettyä tyyliä, jota on mukava vähän opetella. Kaupungissa pidempään viihtyvä haluaakin mielellään erottautua siellä ensi kertaa vierailevista ja toivoo, että häntä luultaisiin pikemminkin paikalliseksi. "Venexianarse" eli venetsialaiseksi ryhtyminen on näin ollen koska tahansa mahdollista ja myös mielenkiintoista, sillä sellaiseksi muuttuminen vaatii tiettyjä toimenpiteitä.
Venetsiassa puhutaan italiaa, joten sitä on ainakin jonkin verran hyvä hallita, ja jotta Venetsian erikoinen murre ja sen slangitermit tulevat tutuiksi, on sitä hyvä opetella juuri siellä. Instituto Venezia auttaa tässä nopeasti alkuun, ja siellä oppii paitsi kieltä myös paikallista kulttuuria.
Vaikka Venetsiassa on enemmän huonoja ravintoloita kuin muualla Italiassa, on siellä silti enimmäkseen hyvät ruoat, jonkalaisia mielellään söisi kotimaassakin ja joiden tunteminen kuuluu aidon venetsialaisen repertoaariin.
Kokkauskurssit ovat kaupungissa yleisiä ja suosittuja, ja esimerkiksi Sur la Table järjestää kokkauskursseja. Myös Cook in Venice järjestää ruoanlaittokursseja, mutta kaikilla näillä kursseilla puhutaan englantia ja sitä on pakko osata melko hyvin.
Venetsia on tietenkin kaupunki, jossa on Tintoretton taulujen johdolla valtavasti niin paikallista kuin muualtakin peräisin olevaa taidetta. Yksi asia, joka vetää tänne ihmisiä vuodesta toiseen, on kierrellä kaupungin museoita ja muita rakennuksia, joissa on taidetta. Aito venetsialainen hallitsee jonkin verran paitsi taidehistoriaa myös taiteen tekemistä, ja missäpä sitä olisi venetsialaisempi opetella kuin Tintoretton alkuperäisessä studiossa, joka sijaitsee Cannaregiossa ja jonka nimi on Bottega di Tintoretto. Täällä voi opetella maalausta tai veistosten tekemistä ja muutakin taiteentekoa yleensä viiden päivän kursseilla, jotka kestävät 30 tuntia.
Laskiaiskarnevaalit ovat vilkas ja kallis ajankohta vierailla Venetsiassa, ja aidon venetsialaisen on toki hyvä osata itse tehdä karnevaalinaamionsa, niin ettei kellään toisella voi olla aivan identtistä naamiota. Ca’ Macana on Dorsodurossa sijaitseva työpaja ja ateljee, jossa parissa tunnissa oppii tekemään ainutlaatuisen laskiaiskarnevaalinaamion.
Venetsialaiset osaavat kaikenlaista, liikuskelevat tyylikkäästi pukeutuneena kaupungilla turisteista välittämättä ja poikkeavat mielellään koska tahansa viinitupaan tai bacaroon hörppäämään pienen lasin viiniä. Ombra eli noin 12 sentin viinilasillinen kuuluu olennaisena osana elämänmenoon jo iltapäivisin, ja jos sen kanssa haluaa hiukopalaa, on cicheti (tai cicchetti ) siihen ehdoton paikallinen pikkuvoileipä. Myös tramezzino on yleinen mutta ei alkuperältään paikallinen täytetty voileipä, jota syödään välipalaksi.
"Andemo a ombra" on perinteinen ja edelleen Venetsiassa yleinen paikallinen kutsu: "kutsua joku varjoon". Se aina tarkoittaa jonkinlaiseen baariin menemistä, mikä on kaikkein venetsialaisin tapa viettää iltapäivä.
Yksi hyvä, menevä alue ombralle on Rialton sillan tienoo, ja täällä etenkin kalahallin ja vihanneskojujen vieressä olevilla
kujilla
on jo iltapäivisin vilkkaita viinibaareja.
Niitä on kuitenkin muuallakin, etenkin Dorsoduron, San Marcon, San Polon ja Cannaregion syrjäkujilla, missä etenkin Fondamenta Ormesini -kanavaranta [kartalla] on paikallisten suosima paikka viinilasillisille.
TripAdvisor-sivusto esittelee lisää nähtävää ja tekemistä Venetsiassa
Teksti: Anniina Simula, Peter Forsberg
Kuvat: Peter Forsberg
2020/05
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
