Sivukartta Ota yhteyttä

Pariisin suurimmat nähtävyydet

Pariisin kuuluisimmat nähtävyydet ovat kaikille tuttuja, mutta paikan päällä nähtynä kaikki on televisiota ja kuvia suurempaa ja ihmeellisempää. Pariisin kuuluisat nähtävyydet ovat varsinaisia turistirysiä, joiden ympäristössä on etenkin viikonloppuiltapäivisin valtavasti ihmisiä ja tunnelma kateissa.

Suurimpia nähtävyyksiä onkin paras lähteä läheltä katsomaan muulloin, ja aivan tavalliset arkiaamupäivät ovat yleensä varsin väljiä aikoja. Tietenkin keskikesä ja muut loma-ajat ovat huonoja ajankohtia tutustua kunnolla nähtävyyksiin, mutta Pariisissa useimmille riittää, että näkee nähtävyydet tarpeeksi läheltä ja on kuvassa, jossa nähtävyyden edessä poseerataan.

Paris Pass

Paris Pass on kortti, jonka kanssa pääsee ilmaiseksi ja jonottamatta sellaisiin nähtävyyksiin kuin Notre Damen katedraaliin, Panthéoniin ja Versaillesin palatsiin. Siinä on ehtoja museoon haluaville, niin että kortin kolme päivää kestävän voimassaolon aikana voi kahtena päivänä käydä museoissa, joten sääntöihin ja ehtoihin on hyvä tutustua kunnolla ennen kortin hankkimista. Kortti on hintava, mutta jos onnistuu vierailemaan useassa paikassa, rahansa saa takaisin korkojen kera.

Huomionarvoinen seikka on se, että retkeen Versaillesiin kuluu ainakin puoli päivää. Kannattaa myös pitää mielessä, että ruuhkaisessa Pariisissa bussilla tehtävät kiertoajelut, jonkalainen kuuluu kortin hintaan, ovat järkeviä ainoastaan viikonloppuisin, mutta silloinkin liikennettä on ruuhkiksi asti.

Tour Eiffel

Tour Eiffel eli Eiffel-torni [kartalla] valmistui vuoden 1889 maailmannäyttelyyn, ja se on siitä lähtien hämmästyttänyt ja kiehtonut kaikkia Pariisissa vierailleita. Tämä 324 metriä korkea torni, jota rakennettiin vain pari vuotta, oli aikansa ihme, josta pariisilaiset eivät sen valmistuessa ollenkaan pitäneet. Torni ei sopinut kaupunkikuvaan, sitä pidettiin vaarallisena ja useiden kirjailijoiden ja taiteilijoiden jo ennen tornin valmistumista alulle pantu protesti yritti estää tornin rakentamisen loppuun asti. Alun perin tornin pitikin olla väliaikainen rakennelma, joka piti 20 vuoden kuluttua purkaa, mutta määräajan umpeuduttua sitä ei enää haluttu tehdä. Nykyään Eiffel-tornissa käy noin 7 miljoonaa vierailijaa joka vuosi, ja se on Pariisin vierailluin pääsymaksullinen nähtävyys.

Erikoisin ja ainutlaatuisin piirre Eiffelin tornissa on se, että sillä ei ole mitään tarkoitusta tai roolia, vaan se vain on. Se on insinöörityön mestariteos, jonka pysyvyyttä moni alun perin epäili, mutta sillä ei ollut samanlaista käyttötarkoitusta kuin kaikilla maailman muilla torneilla, rakennuksilla ja muistomerkeillä. Vuonna 1898 torniin kuitenkin asennettiin radiolähettimet, vuonna 1957 tv-lähettimet, ja nykyään 5 radio- ja 6 televisiokanavaa käyttävät sitä ohjelmiensa lähettämiseen. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kun torni piti vuonna 1909 purkaa, sen pelastivat juuri radiolähetykset, joiden takia tornin annettiin jäädä paikoilleen. Nykyään tornilla on käyttötarkoitusta radio- ja televisio-lähetysten välittämisen lisäksi siinä, että se toimii näköalatornina ja paikkana, jolla kaikki Pariisissa lomailevat vierailevat, ja se on yksi Pariisin kaupungin suurimpia tulonlähteitä.

Eiffelin tornissa on kolme kerrosta, joista ensimmäinen on 57 metrin korkeudessa. Ensimmäisessä kerroksessa on eniten tilaa mutta huonoimmat näkymät, mutta vuodesta 2014 lähtien lasinen Pavillon Ferrié on kahvilan kanssa antanut kerrokselle lisäpotkua. Ensimmäisen kerroksen ulko-osissa on tornin suunnitteluun liittyvää materiaalia, ja tässä kerroksessa on myös toinen tornin ravintoloista, 58 Tour Eiffel. Ensimmäisessä kerroksessa on myös vaihtuvia näyttelyitä ja tapahtumia, ja siellä kannattaa käväistä. Kaikki hissit eivät pysähdy ensimmäisessä kerroksessa, joten ennen hissiin nousemista kannattaa varmistaa, että näkee myös tämän kerroksen.

Toinen kerros on 115 metrin korkeudessa, ja sieltä on parhaat näkymät ympäri Pariisin, sillä sieltä voi erottaa kaikenlaisia yksityiskohtia, joita ylempää ei enää näe. Kiikarein voi nähdä lisää, kartat kertovat mitä missäkin suunnalla on ja tässäkin kerroksessa oppii tornin eri aspekteista, kuten hissien mekaniikasta. Tämän kerroksen vetonauloihin kuuluu myös Michelin-tähdillä varustettu ravintola Jules Verne. Toiseen kerrokseen asti voi kävellä portaita pitkin, ja ensimmäisen ja toisen kerroksen välillä voi myös kävellä, mutta ylimpään kerrokseen kulkevat vain hissit. Ensimmäiseen kerrokseen on 360 rappua ja toiseen saman verran, ja pääsymaksussa voi säästää, jos hankkii lipun vain portaisiin.

Ylin kerros on 276 metrin korkeudessa, ja hyvinä päivinä, joita on lähinnä keskikesällä, sieltä voi nähdä 60 kilometrin päähän. Täällä voi samppanjabaarista ostaa lasin kuohuvaa klo 12–22, ja tässä kerroksessa on myös tornin suunnitelleen Gustave Eiffelin toimiston kopio. Tähän kerrokseen ei pääse jos tuulet ovat liian kovia, ja tähän kerrokseen tullaan toisesta kerroksesta lähtevillä hisseillä.

Eiffelin tornissa käy päivittäin noin 25 000 ihmistä, ja etenkin vilkkaina matkustusaikoina jonot voivat olla pitkiä. Vältellä kannattaa elokuuta, yleisiä loma-aikoja kuten pääsiäistä, viikonloppuiltapäiviä ja ylipäätään päiviä, jolloin turisteja on normaalia enemmän liikkeellä. Torniin ei voi ottaa isoa laukkua mukaan, ja lastenrattaat ovat laitettava hississä kasaan.

Lipun voi ostaa etukäteen, jolloin jonottamaan ei joudu, ja tämä on kaikin tavoin suositeltavaa, sillä lippujonoissa voi kulua yli tunti. Ongelma on kuitenkin se, että lippuja, jotka oikeuttavat käyttämään portaita mutta eivät hissiä, ei myydä etukäteen. Jos paikalle saapuu niin, että on tehnyt pöytävarauksen jompaankumpaan ravintolaan, pääsee hisseihin ilman jonottomista.

Lippu, jolla voi kulkea hissillä huipulle asti, maksaa 25 euroa, ja edullisimmillaan 10 euroa, jolloin vain kävellään toiseen kerrokseen eikä mahdollisuutta nousta yläkerrokseen ole. Lippu, jolla voi kävellä toiseen kerrokseen ja nousta hissillä ylimpään kerrokseen, maksaa 19 euroa, joten eroa ei ole paljon. Verkkosivujen kautta voi ostaa vain lipun, jolla pääsee hissillä toiseen kerrokseen (16 euroa), tai lipun, jolla pääsee hissillä ylimpään kerrokseen ja voi nähdä myös ensimmäisen ja toisen kerroksen (25 euroa). Lippuja, joilla pääsee ylös asti, on niiden suosion takia vaikea saada lyhyellä varoajalla, ja esimerkiksi elokuussa, pääsiäisenä tai muuna vilkkaana matkustusaikana hissilippu huipulle asti kannattaa hankkia viikon tai pari etukäteen.

Lippuja voi ostaa Eiffelin verkkosivuilta, ja jos mielii käyttää portaita, kannattaa vain mennä aamupäivällä paikalle ja katsoa mikä on tilanne. Tornin hissit ja portaat on parhaiten avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun (klo 9–00.45), ja muina vuodenaikoina hissit ovat avoinna lähes yhtä hyvin (klo 9.30–23.45) mutta portaat vain klo 9.30–18.30. Tornilla on perinteisesti vain kaksi päivää, jolloin se ei ole avoinna, ja ne ovat yleensä Ranskan kansallispäivä (14.7.) ja sitä seuraava päivä.

Vaikka Torniin ei halua kiivetä tai nousta hissillä, kannattaa sen ympäristössä silti viettää aikaa. Aivan tornin lähellä ei ole metroasemaa, mutta muutaman sadan metrin päässä on asema nimeltään “Bir Hakeim”. Tornille voi kävellä esimerkiksi Trocadérolta, ja sen ympäristössä on mukavin viettää aikaa Champ de Mars -puistossa, joesta katsoen tornin takana, jolta on hyvät näkymät ja jolla moni juhlistaa matkaansa kuohuviinillä.

Trocadéro

Eiffel-tornista nähden joen toisella puolella oleva Trocadéro [kartalla] on nykyisin suosittu lähinnä siksi, että sieltä saa hyviä kuvia Eiffelin tornista. Erityisen suosittua Trocadéroon on mennä iltaisin, jolloin Eiffel tasatunnein välähtelee viiden minuutin ajan, kuten se on 20 000 lampun ansiosta tehnyt vuodesta 2000 lähtien. Trocadérossa on kuitenkin mukava käydä muulloinkin, sillä siellä on kaikenlaista näkemistä ja ainutlaatuistakin tekemistä.

Trocadéron päärakennus on suuri Palais de Chaillot, jolla on monta osaa ja jossa on monta eri vierailupaikkaa. Sen suojissa on monta museota: merenkulkumuseo, etnologinen museo, arkkitehtuurimuseo ja monumenttien- ja muistomerkkien museo. Museoihin on erilliset aukio-oloajat ja pääsymaksut, ja esimerkiksi merenkulkumuseo oli loppukesästä 2018 remontin takia suljettuna.

Trocadérossa on myös akvaariomaailma, jossa on kaloja Seinestä mutta myös kaukaisilta vesiltä Polynesiasta asti. Se on lapsiperheiden mieleen, mutta se on hintava vierailupaikka, jonne voi loma-aikoina ja normaaleina viikonloppuinakin olla tungosta. Akvaariomaailma on päivittäin avoinna klo 10–19.

Trocadéron terassilta on hyvät näkymät yli Trocadéron puiston, suihkulähteiden ja Seinen kohti Eiffeliä. Näkymät ovat sen verran hyvät, että nimenomaan tällä paikalla kuvattiin vuonna 1940 Adolf Hitler, Eiffel-torni takanaan, lyhyellä Pariisin vierailullaan, ja kuvastahan tuli yksi toisen maailmansodan kuuluisimpia. Merkittävää on myös se, että 10.12.1948 YK:n ihmisoikeusjulistus hyväksyttiin Palais ce Chaillotissa.

Itse palatsin, sen ulkopuolella näköalapaikkojen ja näkymien lisäksi huomio kannattaa kiinnittää muutamaan veistokseen ja altaaseen, jotka ovat palatsin alapuolella olevalla puistoalueella, nimeltään Jardins du Trocadéro. Varsova-suihkulähteessä on 20 vesikanuunaa, ja pienemmissä altaissa on suihkulähteitä niissäkin. Koko tämä vuoden 1937 maailmannäyttelyyn luotu puistoalue, jolla on tilaa yli 10 000 neliötä, on ainutlaatuinen mutta läheskään kaikki Pariisissa vierailevat eivät käy Trocadérolla.

Trocadérolle on helppo tulla metrolla sillä viiden bulevardin risteyksessä olevalla Place du Trocadérolla on oma metroasema.

L'Arc de Triomphe de l'Etoile

Yksi Pariisin kuuluisista nähtävyyksistä, jotka suurin piirtein kaikki tietävät, on Pariisin Riemukaari eli Arc de Triomphe [kartalla]. Sen sijainti 12 kadun risteyksessä ja Champs-Élyséesin alkupäässä on ainutlaatuinen, eikä Riemukaaren hohto ole sen reilut 210 vuotta jatkuneen taipaleen vanhetessa himmennyt vaan päinvastoin. Sen edustalla käy jatkuva kuhina, sitä kierrellään ja katsellaan eri kulmista ja Riemukaaren huipulle noustaan tunnelmoimaan ja näköaloja ihailemaan.

Riemukaari sai alkunsa Napoléonin määräyksestä vuonna 1806, ja tämän Riemukaaren oli tarkoitus juhlistaa voitollista Austerlitzin taistelua ja sen läpi piti Napoléonin voittamattomien joukkojen marssia. Napoléonin vaikeudet kuitenkin alkoivat pian rakennustöiden aloittamisen jälkeen, suuret suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet mutta Riemukaari valmistui lopulta vuonna 1836. Alue oli näinä vuosikymmeninä Pariisin laitaosaa, mutta Napoléon III:nen aikana aluetta alettiin kehittää ja Baron Haussmannin suunnitelman mukaan tämä aukio, joka ensin tunnettiin nimellä Place de l’Etoile (Tähtiaukio) ja sittemmin nimellä Place Charles de Gaulle, tuli osaksi uutta uljasta, suurten bulevardien hallitsemaa Pariisia, jonkalaista Napoléonkin tänne halusi.

Riemukaarta voi vain ihailla esimerkiksi Champs-Élyséesin päästä iltapäivisin tai sitten voi kulkea Avenue de la Grande-Arméelta lähtevää [kartalla] tunnelia pitkin itse Riemukaarelle. Sen juurella on vuonna 1921 pystytetty tuntemattoman sotilaan hauta, joka on muistomerkki 1,3 miljoonalle ensimmäisessä maailmansodassa kuolleelle ranskalaiselle sotilaalle. Riemukaaren alapuolella on paljon muutakin sellaista, joka juhlistaa Ranskalle merkittäviä tapahtumia ja asioita, kuten kolmannen tasavallan perustaminen vuonna 1870 ja Charles de Gaullen toisen maailmansodan syttyessä pitämä puhe. Riemukaaren alaosissa on myös neljä suurta veistosta, ja tämän näyttelyn uusin osa on veistoksista lisätietoa antava multimediaesitys.

Monet Pariisissa lomailevat haluavat kiivetä 284 askelmaa 50 metriä korkean Riemukaaren huipulle, ja täältä on erinomaiset näkymät läntiseen Pariisiin, jota hallitsevat suuret bulevardit ja monumentaaliset näkymät, jotka ulottuvat aina La Défenselle asti.

Riemukaari on avoinna huhtikuun alusta syyskuun loppuun klo 10–23 ja muina vuodenaikoina klo 22.30 asti. Pääsylippu maksaa 8 euroa, ja alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi sisään. Paikalle on helppo siirtyä kolmella eri metrolinjalla asemalle “Charles de Gaulle Étoile”, eikä myöskään asema “George V” ole kaukana. Charles de Gaulel Étoile -asemalle voi myös tulla suoraan Pariisin Disneylandista RER-junalla.

Wikipedian artikkeli Riemukaaresta

Basilique du Sacré-Cœur

Yksi Pariisin monesta kuuluisasta nähtävyydestä on Pohjois-Pariissa sijaitseva, basilikatyyliin rakennettu kirkko nimeltään Sacré-Cœur [kartalla]. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimman kukkulan päällä, sinne voi itse kiivetä tai sinne voi mennä funikulaarilla tai jonkinlaisen kiertoajelun yhteydessä. Kirkko on samantyylinen nähtävyys kuin Eiffel, Notre Dame ja Riemukaari, sillä sitä kierrellään ja sen ympäristössä viihdytään pitkiäkin aikoja, mutta läheskään kaikki eivät vaivaudu menemään itse kirkon sisälle. Ihmisiä pitävät kirkon ympäristössä, niin sen tasanteella, alapuolella kuin kaikilla muillakin suunnilla, paitsi näkymät myös yleinen hulabaloo-tunnelma. Kirkon ympäristössä on aina melkoinen kuhina, ja täällä kannattaa olla tarkkana etteivät taskuvarkaat iske. Erilaisten myyjiin, kerjääjiin ja nimikirjoitustenkerääjiin kannattaa suhtautua äärimäisellä varauksella, sillä usein heidän kanssaan neuvottelevilta katoaa jotakin.

Kirkkoa alettiin rakentaa jo vuonna 1875 mutta se valmistui vasta vuonna 1914, jolloin Montmartren kaupunginosa oli jo menettänyt suurimman hohtonsa. Alue oli pitkään taiteilijoiden ja kirjailijoiden suosimaa aluetta, mutta 1900-luvulla vuokrat nousivat ja taiteilijat ja muut luovat henkilöt alkoivat muuttaa joen toiselle puolelle, Montparnasseen ja St-Germainiin. Kirkko rakennettiin paikalle, jolla Pariisin kommuuni oli aktiivinen ja voitti ensimmäisen taistelunsa, ja tälle paikalle kommuunilaiset (Communards) joukolla tapettiin toukokuussa 1871 hallituksen aikaansaamassa verilöylyssä. Monet kommuunilaiset hautautuivat elävältä tälle kukkulalle, ja tämä kirkko rakennettiin puhdistamaan Pariisin näistä synneistä ja eräänlaisena rauhan ja hyväntahdon eleenä.

Sacré-Cœurin kukkulan kenties paras anti on näkymä kohti Seineä, ja nämä näkymät ovat parhaimmillaan kirkon kupolista, jonne on lähes 300 askelmaa ja josta parhaimmillaan näkee 30 kilometrin päähän. Tornissa on 19 tonnia painava kirkonkello (La Savoyarde), joka on Ranskan suurin kirkonkello. Sisätilojen nähtävyyksiin kuuluvat hautakammiot, joihin on pieni erillinen pääsymaksu.

Sacré-Cœur on avoinna päivittäin klo 6–22.30, mutta kupoli on rajallisemmin avoinna (touko-syyskuussa klo 8.30– 20, muulloin klo 9–17). Hautakammiot ovat turvallisuussyistä olleet viime vuosina suljettuja, eikä torniin ole pääsyä. Urkuja ei pääse katsomaan läheltä mutta niitä voi kuulla jouluaaton kirkonmenoissa ja sunnuntaisin kirkonmenojen yhteydessä (klo 11, 18 ja 22). Kirkolle voi tulla funikulaarilla, jonka asema [kartalla] on Square Louisella olevan karusellin takana.

Panthéon

Yksi Pariisin merkittävimmistä nähtävyyksistä on Sorbonnen yliopiston ja latinalaiskortteliston naapurissa oleva Panthéon [kartalla], joka myös on kirkko. Panthéon on vuonna 1789 uusklassiseen tyyliin valmistunut kirkko, jonka julkisivu jäljittelee Rooman antiikin ajan jumaltemppelin Pantheonin ulkomuotoa. Kirkkoa rakennutti yksi Ranskan viimeisistä kuninkaista (Ludwig XV), mutta kirkon valmistuttua valta oli vaihtunut ja kirkosta tehtiin suurmiesten hauta. Ensimmäisiin haudattuihin kuului filosofi Voltaire (1791), ja huolimatta yrityksistä muuttaa mausoleumi takaisin normaaliksi kirkoksi Panthéon on edelleenkin kuuluisien miesten ja nykyään myös yhden naisen viimeinen leposija.

Kirkolla on vuosisatojen saatossa ollut muutakin merkitystä kuin vain olla kuuluisuuksien hautapaikka, sillä vuonna 1851 Léon Foucault osoitti siellä Foucault’n heilurin avustuksella sen, että maapallo pyörii akselinsa ympäri.

Suosituimmillaan hautapaikkana Panthéon oli ensimmäisen Napoléonin kauden aikana, jolloin sinne haudattiin 42 ihmistä. Lisää hautoja ei juuri ilmaantunut ennen 1880-lukua, jolloin suuret Victor Hugon hautajaiset aloittivat Panthéonin uuden suuruuden kauden. Sinne siirrettiin vuonna 1889 vallankumouksellisten ruumiita, ja vuonna 1902 sinne haudattiin kirjailija Émile Zola.1900-luvulla sinne päätyivät myös EU:n perustajiin kuulunut Jean Monnet ja vuonna 1995 ensimmäinen ja ainoa nainen, puolalaisten puolalaisena pitämä fyysikko Marie Curie eli Marie Skłodowska-Curie.

Panthéonin ympäristö on mielenkiintoista korttelistoa, ja vaikka itse kirkkoon ei aiokaan sisään, kannattaa paikalle tulla samalla kun pyörii muutenkin latinalaiskortteleissa tai on läheisessä Luxembourgin puistossa. Aukion tuntumassa on toinenkin kaunis kirkko, ja Sorbonnen yliopiston rakennukset antavat alueelle omaa luonnettaan. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että kirjailija James Joyce asui vuosia kulman takana (Rue du Cardinal Lemoine 71).

Panthéon on avoinna päivittäin ympäri vuoden klo 10 – 18 mutta huhtikuun alusta syyskuun loppuun se on avoinna klo 18.30 asti. Sinne on aikuisilta 9 euron pääsymaksu, ja EU:n kansalaiset, jotka ovat alle 26-vuotiaita ja opiskelijoita, pääsevät sinne parin euron alennuksella.

Cathédrale Notre-Dame de Paris

Yksi Pariisin tunnetuimpia ja vierailluimpia nähtävyyksiä oli vuosisatojen ajan Notre-Damen tuomiokirkko [kartalla]. Se sijaitsee saarella nimeltään Île de la Cité, joka on latinalaiskortteliston ja kaupungintalon (Hôtel de Ville) välissä. Huhtikuussa 2019 kirkko tuhoutui pahoin tulipalossa, eikä se enää ikinä palaa samanlaiseksi kuin se oli. Siitä miten sitä korjataan ja voiko kirkossa lähivuosina vierailla, annetaan kyllä yleisesti tietoa. Varmaa on, että vuosina 2019 ja 2020 koko Notre-Damen tienoo on hävityksen kauhistus, ja Pariisin yksi suurimmista symboleista ei ole paikka, jossa kannattaisi vierailla. Vierailua Île de la Citélla kannattaa ainakin kesään 2020 asti vältellä, mutta kirkon jäljellä olevista osista ja mahdollisista rakennustöistä saa hyvän kuvan vähän kauempaakin.

Notre-Damen tuomiokirkko oli Pariisin suosituin nähtävyys, ja tässä pääsymaksuttomassa nähtävyydessä vieraili noin 14 miljoonaa ihmistä joka vuosi. Itse rakennus, jonka ensimmäinen kivijalka laitettiin paikoilleen vuonna 1163, oli kokonaisuutena goottilaistyylisen arkkitehtuurin mestariteos, ja se tunnetaan nimenomaan symmetriastaan, kuten myös kolmesta ruusuikkunasta, aarrekammiosta ja kellotorneista, joista hienoin romahti tulipalon aikana. Kirkko oli suuri, ja sen sisäosat olivat 130 metriä x 48 metriä ja korkeuttakin tällä viisilaivaisella tuomiokirkolla, johon mahtuu 6000 ihmistä jumalanpalvelukseen, oli 35 metriä. Muun lisäksi kirkon urut ovat merkittävät, sillä ne ovat 7800 urkupillillään yhdet maailman suurimmista.

Kirkolla on aina ollut Ranskalle suuri merkitys, ja edelleenkin “point zéro” eli paikka, josta mitataan välimatkat muihin Ranskan kaupunkeihin, on tuomiokirkon edustalla. Muualla maailmassa kirkko on tullut tutuksi etenkin Victor Hugon kirjoittamasta romaanista nimeltään Pariisin Notre-Dame, joka yleisesti on aina tunnettu nimellä Notre-Damen kellonsoittaja.

Wikipedia kertoo suomeksi Notre-Damen katedraalista.

Lisää Pariisin nähtävyyksiä:

Paris Info esittelee lisää nähtävyyksiä.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2019/04