Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Yksi Euroopan tunnetuimpia ja taianomaisimpia lomapaikkoja on Caprin saari, joka sijaitsee lähellä Napolia ja jonne on rannikolta noin tunnin matka. Capri jakautuu muutamaan eri keskittymään, joista Anacapri ja Caprin kaupunki ovat suurimpia, mutta siellä on muuallakin tunnettuja nähtävyyksiä, joista kuuluisin on sininen luola.
Caprilla on aina asunut erikoisia ja merkittäviäkin henkilöitä, jotka ovat antaneet oman lisänsä saaren legendaarisuudelle, ja nimenomaan näiden henkilöiden talot kuuluvat saaren suurimpiin nähtävyyksiin. Caprin yksi valttikortti ovat myös ainutlaatuiset maisemat, mutta niiden takia saarella pitää joko kävellä mäkiä ylös tai alas tai turvautua jonkinlaiseen kyytiin. Saari on erittäin suosittu vierailupaikka lähes ympäri vuoden, mutta kesäkauden aikana se on nykyisin äärimmäisen suosittu päiväretkikohde. Caprille voi lähteä päiväretkelle sekä Napolista että Sorrentosta, mutta se on yksi Euroopan upeimpia saaria myös viettää yönsä.
Capri vetää puoleensa etenkin hääpareja, hääpäiviä juhlivia pariskuntia ja niitä, jotka haluavat juhlistaa merkkipäiväänsä normaalia räväkämmin. Se ei välttämättä ole paras paikka rutiininomaiselle lomalle, sillä saari on hintava lomapaikka ja siellä on usein tungoksia. Caprille voi hyvin matkustaa vain muutaman tunnin päiväretkelle, mutta jos siellä viettää yönsä ja haluaa tutustua myös mantereen nähtävyyksiin, voi siellä hyvin viettää viikonkin.
Norjan meteorologisen laitoksen tarkkana pidetty pitkän ajan ennuste Caprille.
Caprilla on miellyttävä merellinen ilmasto, joka on parhaimmillaan kesäkauden aikana. Kesäkausi, jolloin myrskyjä ei ole ja jolloin meri on suhteellisen tyyni, alkaa huhtikuun alussa ja päättyy lokakuun lopussa. Talvikauden aikana on melko lämmintä, mutta merenkäynti aiheuttaa omia ongelmiaan ja kovat tuulet tuntuvat ikäviltä.
Caprin kevät alkaa maaliskuussa, jolloin päivisin on jatkuvasti yli 15 astetta ja yölämpötilat nousevat talven pohjalukemista 10 asteen tuntumaan. Huhtikuu on kuitenkin vasta kesäkautta, ja silloin päivälämpötila on yleensä 17–20 astetta ja öisin alkaa olla 10–12 astetta.
Varsinainen kesä alkaa toukokuussa, jolloin helteet yleistyvät ja öisin on 12–15 astetta. Alkuvuosi on yhdessä loppuvuoden kanssa sateisinta aikaa, mutta toukokuussa sataa vain puolet siitä mitä talvikaudella.
Kesä jatkuu aina lokakuulle asti, ja koko tänä aikana on päivisin 26–30 astetta ja öisin 16–18 astetta. Ilmastointi on keskikesällä mukava, mutta se ei kohtalaisen viileinä pysyttelevien öiden takia ole kaikille aivan välttämätön. Nykyään kuitenkin useimmissa huoneissa ja huoneistoissa on laite, joka viilentää kesäisin ja lämmittää talvisin.
Kesä päättyy lokakuussa, jolloin navakat tuulet, kesää runsaammat sateet ja merenkäynti palaavat. Lokakuu on kuitenkin vielä monin osin kesäinen kuukausi, jolloin päivisin on 22–25 astetta ja öisin reilusti yli 10.
Marras- ja joulukuu ovat melko leutoja kuukausia, ja päivälämpötilat ovat usein 16–18 astetta. Öisin voi joinain öinä olla kylmääkin, vain 5–8 astetta, mutta joinain öinä voi olla 15 asteen tienoilla. Marras- ja joulukuu ovat kuitenkin vuoden sateisimpia kuukausia, jolloin voi sadella montakin päivää putkeen. Marraskuu ja joulukuun kolme ensimmäistä viikkoa kuuluvat vuoden hiljaisimpiin aikoihin, jolloin majapaikan saa normaalia edullisemmin.
Talvi on leuto ja lyhyt, ja etenkin tammi- ja helmikuu täyttävät etelän talven tunnusmerkit. Päivisin on yleensä 12–14 astetta ja öisin 4–6 astetta. Keskiarvot eivät kuitenkaan aina pidä, vaan joskus voi olla 20 astetta ja toisinaan lähellä nollaa. Myrskyt ja sateet ovat alkuvuodesta tavallisia, ja tuuli on lähes aina vähintään navakkaa. Jos Caprille haluaa matkustaa talvikauden aikana, kannattaa vältellä tammi- ja helmikuuta ja matkustaa sinne mieluummin marraskuussa, joulukuun alussa tai vasta maaliskuun jälkimmäisellä puoliskolla, jolloin kevättä on jo ilmassa.
Caprin sää- ja ilmastosivultamme selviää miten lämmintä Caprilla on eri kuukausina ja millainen sää siellä nyt ja ennusteen mukaan lähiaikoina vallitsee.
Säiden puolesta Caprille voi matkustaa suurin piirtein ympäri vuoden. Siellä voi joulukuussakin olla 16–18 astetta yöt päivät, ja vaikka sateet ovat melko yleisiä, sataa siellä harvoin rankasti ja aurinko paistaa mukavasti talvisinkin.
Tungoksen puolesta Caprille ei ole mukava matkustaa vilkkaisiin matkustusaikoihin, joita ovat kaikki yleiset loma-ajat ja keskikesä. Etenkin elokuu on huono kuukausi suunnata Caprille edes päiväretkelle, sillä monet katamaraanit ovat täynnä ja saarella odottavat uskomattomat tungokset. Jos Caprille lähtee käymään näinä aikoina päiväretkelle, kannattaa heti saavuttuaan ostaa lippu mantereelle suuntaavaan laivaan, joskin kannattaa tehdä erityisen selväksi se, mihin kellonaikaan lähtevään alukseen lipun haluaa.
Merenkäynnin puolesta Caprille on viisainta matkustaa maaliskuun loppupuolelta lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun. Välimerta tuntevat tietävät, että huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana myrskyjä ei ole juuri koskaan. Lokakuu on epävarma kuukausi, jolloin voi jo olla myrskyjä mutta voi olla täysin tyyntäkin. Marraskuusta eteenpäin myrskyt ovat yleisiä, ja aina maaliskuun loppupuolelle katamaraanit jäävät usein satamaan. Jos Caprille matkustaa lokakuun alun ja huhtikuun alun välisenä aikana, on normaali lautta varmempi kuin katamaraani.
Ympäri vuoden viikonloput ovat vilkkaampia kuin arkipäivät. Caprille ei kannata ainakaan kesäviikonloppuna mennä käymään, vaan retki kannatta tehdä viikolla. Jos haluaa yöpyä Caprilla, lähes ympäri vuoden edullisempia hintoja on viikolla kuin viikonloppuna. Viikonloppuisin Caprille päiväretkelle matkustavan on paras heti saavuttuaan ostaa lippu takaisin mantereelle.
Capri jakaantuu muutamaan eri keskittymään, joista suurimmat ovat Capri ja Anacapri. Kaikille saarella vieraileville tutuksi tulee myös Marina Grande, joka on satama ja jonka yhteydessä on jonkin verran keskittymää ja rantakatu, joka on aina vilkas. Marina Grandesta voi nopeasti kävellen, taksilla tai funikulaarilla siirtyä Caprin kaupunkiin.
Caprin kaupunki on saaren hohdokkain paikka kierrellä, ja maisemat sen pääaukiolla (La Piazzetta) ovat ainutlaatuisia, joskaan eivät saaren parhaita. Caprin parhaat korttelit ovat La Piazzettan takaosissa, ja näissä kortteleissa on saaren entinen tuomiokirkko, kauppoja ja kaikkein kouriintuntuvinta saaren urbaania tunnelmaa. Caprista voi nopeasti, noin vartissa, siirtyä bussilla Anacapriin, mutta tämä matka on vähän hankala käveltäväksi.
Anacapri on laajempi paikka, jossa kuitenkin on vain yksi pääasiallinen kävelykatu (Via Orlandi), ja sen varrella sijaitsee valtaosa nähtävyyksistä, kaupoista ja ravintoloista. Anacaprissa on kuitenkin muutakin, kuten kaupungin pääaukion (Piazza Vittoria) vieressä oleva tuolihissi, jolla noustaan saaren korkeimmalle kohdalle, ja San Michele, talo jonka teki kuuluisaksi Axel Munthen romaani Talo meren rannalla.
Saaren neljäs keskittymä on Marina Piccola joka on pienempi satamapaikka. Siellä on huvipursia, pieni ranta jolle on kesäisin pääsymaksu ja yhä enemmän ravintoloita ja majapaikkoja. Marina Piccolaan on lyhyt kävelymatka Via Romaa pitkin Caprin kaupungista, mutta sen kautta kiertävät myös pienet julkisen liikenteen bussit.
Saaren kuuluisimmat nähtävyydet ovat jonkin matkan päässä keskuksista. Niitä voi nähdä itsekseen tai erilaisilla kierroksilla, joille osallistuminen on monien mielestä hyvä tapa tutustua Capriin.
Caprin saaren nähtävyyksiin tutustuminen on omatoimisesti saarta kiertävän näkökulmasta mukava aloittaa keskittymistä. Caprin kaupunkiin kannattaa heti saarelle saavuttuaan tavalla tai toisella nousta, ja siellä voi sitten kierrellä ja tutustua myös kaupungin lähistön nähtävyyksiin, joihin kuuluu Villa Jovis. Paljon lisää nähtävää on Anacaprissa, jonka kaksi kirkkoa, punainen talo ja San Michelen talo ovat pääasiallisia nähtävyyksiä. Sen lähellä sijaitseva sininen luola on saaren kuuluisimpia nähtävyyksiä, ja sille on mahdollista omatoimisesti siirtyä.
Caprin kaupungin ja sen lähistön inähtävyyksiin voi helposti tutustua tunnissa parissa, mutta koko alueella voi hyvin liikuskella monta päivääkin, sillä kaikkeen tutustuminen on mäkien takia työlästä.
Caprin kaupungin pääaukio eli
La Piazzetta
[kartalla] on kenties saaren houkuttelevin nähtävyys, ja sekä sen tunnelma että näkymät siltä ovat ainutlaatuisia. Jos paikalle saapuu muulloin kuin vilkkaimpina aikoina, joita ovat etenkin kesäkauden viikonloput, ovat aukion tunnelma ja näkymät niitä, jotka matkasta jäävät elämään.
Aukio on kaksiosainen, ja viralliselta nimeltään se on Piazza Umberto I. Kellotorni, pari kahvilaterassia ja näkymät luovat kenties unohtumattomat puitteet, mutta toisaalta aukion anti on nopeasti katsastettu.
Yksi mahdollinen vierailupaikka on aukion laitamilla oleva museo, Museo Ignazio Cerio. Se on eräänlainen luonnontieteellinen museo, jossa on kaikenlaista saaren kasvillisuuteen liittyvää, kuten mineraaleja, fossiileja ja arkeologisia löytöjä. Se on avoinna vain ma–pe klo 10–13, ja pääsymaksu aikuisilta on 3 euroa.
Ennen kuin lähtee tutustumaan muihin saaren osiin, kannattaa tutustua aukion laitamilla oleviin kortteleihin, joiden kohokohta on Chiesa Santo Stefano. Tähän entiseen tuomiokirkkoon kannattaa kurkistaa sisään, sillä sen marmorilattia on peräisin Villa Jovisista ja muista Rooman aikojen asumuksista.
Melko kaukana pääaukiosta sijaitsee Caprin luostari, Certosa di San Giacomo [kartalla]. Tämä 1300-luvulla valmistunut luostari kirkkoineen on melko huonossa kunnossa, mutta se tunnetaan Caprin kansainvälisyydestä kertovan kirjastonsa ja seinämaalaustensa vuoksi. Siellä on eniten saksalaisen Karl Diefenbachin maalauksia, sillä hän asui saarella vuoteen 1913 asti. Luostariin on muutaman euron pääsymaksu.
Luostarin lähellä on vielä puutarha, Giardini di Augusto [kartalla], jonka suurin vetonaula ovat äärimmäisen hyvät näkymät. Siltä on Via Kruppia pitkin siedettävä kävelymatka Marina Piccolaan, jossa voi vaikka käydä syömässä. Puutarhaan on euron pääsymaksu.
Caprin pääaukiolta voi 40–50 minuutissa kävellä myös toiseen suuntaan, jolloin siirrytään kohti La Piazzettalta näkyvää korkeaa niemimaata. Sinne pääsee kävelemällä, ja ensin kuljetaan Via Longanoa, sitten Via Sopramontea ja sitten Via Tiberiota pitkin, mutta valtaosa reitistä kulkee ylämäkeen ja hyvät kengät ja kunto ovat välttämättömiä. Kesäkuumalla kävelemään ei kannata lähteä etenkään keskipäivän aikana, ja muutenkin sekä väenpaljouden että lämpötilojen takia raskaat kävelylenkit kannattaa tehdä lokakuulta toukokuulle ja mieluiten muulloin kuin aurinkoisena viikonloppuiltapäivänä.
Villa Jovis [kartalla] on noin 45 minuutin raskaan patikointimatkan päässä La Piazzettalta. Rooman keisari Tiberius rakennutti sen 20-luvulla ajanlaskun alkamisen jälkeen, ja vetäytyi sinne viettämään melko hillittömiä eläkepäiviään. Hurjia juttuja kuulee tavoista, joilla hän hankkiutui vihamiehistään eroon, mutta itse rakennus on huonossa kunnossa ja kaikkein paras asia täällä ovat näkymät. Ne ovat mahdollisesti saaren parhaita, ja kirkkaana päivänä lahden yli voi nähdä aina Salernoon asti. Niille, jotka haluavat tutustua raunioihin oikein kunnolla, on 4 euron pääsymaksu. Eri vuodenaikoina on vähän erilaisia aukioloaikoja, mutta talvikauden aikana talon alue on suljettu tiistaisin, se on kokonaan suljettu vuoden alusta maaliskuun puoliväliin asti ja se on muulloin aina avoinna vähintään klo 16 asti.
Alueen toinen merkittävä talo on Villa Lysis [kartalla], jonne on vähän erilainen ja helpompi matka kuin Villa Jovisiin. Sinne kuitenkin kävellään samoja katuja pitkin, mutta Via Tiberiolta käännytään Via Lo Capolle. Sen rakennutti vuonna 1904 ruotsalais-saksalainen kreivi Fersen, joka kuoli vuonna 1923, ja myös hänen elintapansa olivat hillittömiä ja talo oli paikallisten luovien ihmisten tapaamispaikka. Nykyään talo on tyhjillään, ja siellä voi tutustua panoraamanäkymät antaviin terasseihin, yläkerran makuu- ja kylpyhuoneisiin, jotka olivat omalle ajalleen ainutlaatuisia, ja myös muihin suuriin huoneisiin. Pääsymaksu on 2 euroa, paikka on keskiviikkoisin kiinni ja kesäkauden aikana se on avoinna vähintään klo 18 asti (talvisin klo 16 asti).
Aivan toisella suunnalla sijaitsee yksi Caprin saaren luonnonihmeistä, Arco Naturale [kartalla]. Tämä luonnollinen kivimuodostelma sijaitsee vehreän laakson toisessa päässä, ja sinne on Caprin kaupungista 25 minuutin kävelymatka. Reitti kulkee ensin Via Botteghea ja sitten Via Matermaniaa pitkin, ja tie on hyvin viitoitettu. Arco Naturalea voi tarkastella hyvin läheltä, sillä tänne on rakennettu erityisiä näköalatasanteita.
Tästä voi vielä kävellä alamäkeen noin kymmenen minuutin ajan, jolloin vastaan tulee Grotto di Matermania [kartalla]. Sieltä voi siirtyä takaisin Caprin kaupunkiin kulkemalla hyvin näkymin varustettua polkua pitkin, joka vie ensin Tragara Belvederelle [kartalla], mutta matkaan kuluu tunnin verran.
Kun siirtyy Caprin kaupungista Anacapriin, kannattaa matka tehdä bussilla tai taksilla, sillä kävelymatka on vähän hankala. Anacaprissa jäädään bussista pois aukiolla nimeltään Piazza Vittoria (14.221346), jonka tuntumasta voi lähteä kahteen suuntaan. Kenties kannattavinta on ensin siirtyä kylän pääkadulle (Via Orlandi), ja tällä alueella on melkoinen määrä ruokapaikkoja niille, jotka nälkä yllättää. Kadulla on myös turisti-info, josta voi hakea kartan ja tietoa, ja katua pitkin kävelemällä näkee Anacaprin suurimmat nähtävyydet ja myös kaupat ja muun tarjonnan.
Kadun ensimmäinen nähtävyys on Casa Rossa, jonka sisäpihalle voi mennä ilman pääsymaksua. Talo rakennettiin 1890-luvulla mutta sen yhteydessä on aragonialaisten vallan ajalta peräisin oleva torni, joka on peräisin 1400-luvulta. Tämä amerikkalaisen kenraalin rakennuttama talo edustaa monia eri tyylisuuntauksia, ja sitä pidetäänkin saaren monipuolisimpana ja mielenkiintoisimpana asuinrakennuksena. Itse kenraali oli sisällissodan veteraani, joka muutti 1800-luvun lopulla Caprille, ja hän oli osa sen ajan suurta ulkomaalaisten muodostamaa yhdyskuntaa, joka piti Capria jaloillaan. Hän myös kirjoitti Caprista ensimmäisen tieteellisen kirjan, ja näin talo on kaikin tavoin mielenkiintoinen ja kertoo Caprin historiasta paljon. Se ei ole vain museo vaan siellä on myös tapahtumia ja tilaisuuksia, kuten taidenäyttelyitä, ja se on erinomainen vierailupaikka kenelle ja koska tahansa. Taloon on 3,50 euron pääsymaksu, se on maanantaisin suljettu ja se avataan aina klo 10 ja suljetaan klo 16–20.
Pian talon jälkeen vastaan tulevat Caprin kaksi hienointa kirkkoa.
Chiesa San Michele on aukiolla (Piazza San Nicola), jolla usein on lava ja esityksiä, mutta sitä on paras tarkastella takaa Parco Fontanellen [kartalla] puolelta, jolloin näkee sen kauniit
kupolit
.
Kirkko rakennettiin 1600–1700-luvun vaihteen tienoilla, mutta niiden, jotka haluavat tutustua sen sisätiloihin, pitää maksaa kolmen euron pääsymaksu.
Aivan kirkon vieressä on toinen saaren merkittävimmistä kirkoista, Chiesa di Santa Sofia, jonka edustalla olevalla aukiolla (Piazza Diaz) on mukava viettää jonkin
aikaa
.
Tämä kirkko, jota pidetään saaren tärkeimpänä, valmistui vuonna 1510, ja osia muista kirkoista siirrettiin sen tiloihin. Kirkkoon on myöhempinä aikoina tehty lisäyksiä, ja kaikkein merkittävin piirre siinä on julkisivu.
Kirkon kaksi kellotornia antavat alueelle myös oman silauksensa, ja kirkkoa ympäröivät korttelit ovat ehdottomasti eräitä koko saaren miellyttävimpiä. Näitä kortteleita kannattaa jonkin verran kierrellä, ja etenkin
Piazza Edwin Cerion [kartalla] tuntumassa on mukavaa tunnelmaa kuten myös penkkejä, joilla voi hetken istahtaa.
Piazza Vittorialle voi palata montaa eri reittiä pitkin mutta jos ei halua harhailla ja tuhlata aikaa, kannattaa siirtyä takaisin pitkin Via Orlandia. Piazza Vittorian toisella puolella on tuolihissi-asema, jolta voi nousta ylös 596 metrin korkeudessa olevalle Monte Solarolle [kartalla]. Tällä saaren korkeimmalla kohdalla ei ole juuri mitään, mutta näkymät sieltä ovat ainutlaatuiset.
Jos asemalta kävelee jonkin matkaa vasemmalle, tulee pian vastaan Caprin kansainvälisesti kuuluisin talo, Villa San Michele [kartalla]. Axel Munthen vuonna 1929 englanniksi kirjoittama Talo meren rannalla on tehnyt talon kuuluisaksi, joskin se kertoo enemmänkin kirjoittajan elämästä kuin itse talosta. Munthe asui pitkään San Michelessä, jonka hän vuodesta 1887 lähtien entisöi, ja hän asui Caprilla aina 1920-luvulle asti, jolloin silmäsairaus pakotti hänet pakenemaan kirkkaita Välimeren maisemia Itämeren rannoille, joilla hän kirjansa kirjoitti. Leikkaus palautti hänen näkönsä, Munthe palasi saarelle ja asui siellä vuoteen 1942, jolloin hän palasi Ruotsiin ja kuoli muutaman vuoden päästä.
Talo puutarhoineen on yksi saaren kohokohtia, ja siellä tutustutaan sisätiloihin, joissa on menneen ajan tunnelmaa huonekaluineen ja muine rekvisiittoineen. Talossa on myös löytöjä Rooman ajoilta, kuten rintapatsaita, ja antiikin ajan löytöjä on yhdistetty huonekaluihin ja pintoihin. Talon puutarha on ympäri vuoden ensiluokkainen tutustumiskohde, ja jos tänne haluaa sisään, kannattaa vilkkaimpia ajankohtia vältellä.
Talossa on tapahtumia ja esityksiä, joista viikoittaiset klo 20 alkavat klassisen musiikin konsertit ovat huomattavimpia, mutta niitä on yleensä vain juhannuksen tienoilta syyskuun loppupuolelle. Taloon on 8 euron pääsymaksu, ja se on eri vuodenaikoina vähän eri tavalla avoinna. Se on päivittäin avoinna, mutta talvella se suljetaan jo klo 15.30 ja kesälläkin jo klo 18. Ympäri vuoden se avataan klo 9, ja vilkkaina aikoina heti sen jälkeen siellä voi olla hyvinkin rauhallista.
Melko lähellä Anacapria ja mahdollisen patikointimatkan päässä on Grotta Azurra, eli sininen luola (engl. Blue Cave tai Blue Grotto). Se on saaren suosituimpia vierailupaikkoja, ja sinne voi mennä itsekseen tai opastetun kierroksen yhteydessä. Yleisesti ottaen luola on avoinna vain kesäkauden aikana, sillä marraskuulta maaliskuulle luolaan ei voi aaltojen takia veneellä mennä.
Luolalle voi siirtyä Marina Grandesta
laivalla
,
mikä on hintavaa, tai sitten satamasta tai Anacaprista bussilla, kuten myös mistä tahansa taksilla. Kävellen sinne on hankala 45 minuutin matka Via Grotta Azurraa pitkin, mutta kaikkein kätevintä sinne on siirtyä 2 euroa maksavalla bussikyydillä. Laivaan myydään lippuja satamassa, ja jos haluaa nimenomaan nähdä sinisen luolan, on tämä yksi mahdollinen kyyti, jolla ei ainakaan tarvitse patikoida. Laivamatka kestää yhteensä 2 tuntia, lippu maksaa 18 euroa mutta 14 euron lippu itse luolaan on ostettava vasta paikan päällä.
Luola on 25 metriä leveä ja 60 metriä pitkä, ja veneet viettävät siellä noin viisi minuuttia. Jos paikalle saapuu kävellen, bussilla tai taksilla, mennään veneisiin, jotka 14 euron lippua vastaan vievät viideksi minuutiksi luolaan. Vilkkaina aikoina jonoja on ja meininki on luotaan työntävää, mutta jos tänne saapuu muulloin, voi kokemuksesta nauttiakin. Kuhunkin soutuveneeseen mahtuu 4 ihmistä kerrallaan, ja matkustajien pitää maata veneessä, jotta se pääsee luolaan. Luolassa soutaja laulaa tyypillisiä napolilaisia kansanlauluja, jotka kaikuvat luolassa, ja samalla hämmästellään veden sinertävää sävyä.
Luolaan mennään silloin kun se on avoinna klo 9–17, ja tilannetta voi aina tiedustella Marina Grandessa. Pääsylippu, jonka voi ostaa vain luolan edustalla, maksaa 14 euroa.
Capri.com esittelee nähtävyyksiä.
Caprilla ei sinänsä tarvita erityisiä ajanvietteitä, sillä se ei ole mikään toiminnallinen paikka, mutta siellä tehdään erilaisia kierroksia ja siellä on muutama ranta.
Capri ei ole rantalomapaikka, ja vaikka siellä voi rannalla maata ja uidakin, ovat vilkkaat kesäkaudet liian hektisiä saaren pieniä rantoja silmällä pitäen. Kaikkein paras rannoille on mennä viikolla huhti-, touko-, syys- ja lokakuussa, mutta alku- ja loppukaudesta ei välttämättä ole rantakelejä. Osa rannoista on maksullisia, mutta se tarkoittaa sitä, että ostetaan 20 eurolla oikeus olla rannalla rajaton aika ja hintaan kuuluu rantatuoli. Monet rannat ovat pikkukivirantoja, eikä Caprilla ole kunnollisia hiekkarantoja. Rannat ovat aina pieniä ja monet hankalissa paikoissa, mutta saarella lomaillessa on kerran pari mukava rannallakin vierailla.
Helpoimmin lähestyttäviä rantoja ovat Marina Granden ranta, joka on satamassa ja melko onneton, ja Marina Piccolan pikkukiviranta, jolle on kesäisin pääsymaksu. Marina Granden ranta on saaren suurin, satamasta huolimatta vesi on aina kirkasta eikä rannalle ole pääsymaksua.
Melko lähellä satamaa sijaitseva Palazzo a Mare [kartalla] on pikkukiviranta, jolla on ravintolan terassi, eikä sille ole pääsymaksua. Sille voi kävellä lähtemällä satamasta kohti lippukassoja, kulkemalla niiden tienoilla portaat ylös ja kulkemalla sitten rantatietä pitkin rannalle.
Caprilla on jonkin verran muitakin rantoja, joista voi lukea Capri.comista.
Capri on erilaisten kierrosten (tour) luvattu saari, ja jo satamassa, laivojen saapuessa, on lukuisia erilaisten kierrosten tarjoajia. Jos kierrosta tarjotaan satamassa, on se mukava mutta hintava. Koko päivän kestävä kierros, jolla nähdään suurin piirtein kaikki saaren nähtävyydet, maksaa yleensä satoja euroja. On olemassa kuitenkin kohtuuhintaisiakin kierroksia, joilla voi tutustua Capriin, Anacapriin ja siniseen luolaan parilla kymmenellä eurolla, mutta tällainen retki voi hyvinkin kestää 8 tuntia ja se tehdään pienellä, 8 henkeä vetävällä bussilla.
Erilaisia kierroksia on niin paljon ja ne ovat niin monipuolisia, että niihin tutustumiseen voi kulua tuntitolkulla. Ennen kuin aikoo kierrokselle, kannattaa päättää mitä haluaa nähdä ja millä keinoin. Kesäkauden aikana laiva- ja venekierrokset ovat erinomaisia, mutta marraskuulta maaliskuulle niitä ei kannata harkitakaan.
Caprin kierroksiin voi tutustua kattavasti Capri.comissa. Kesäkaudella edullisille kierroksille liput kannattaa varata etukäteen, mutta talvikaudella halvalle bussikierrokselle voi päästä vuorokaudenkin varoajalla. Jos ei halua etukäteen varata mitään, Caprilla markkinoidaan mitä erilaisimmilla tavoilla kierroksia, eikä sellaiselle osallistuminen ole mihinkään vuodenaikaan ongelma.
Capri.com esittele kävelyreittejä.
Capri.com esittelee veneiden vuokrausta.
Capri.com esittelee kylpylöitä.
Opas jatkuu seuraavalla sivulla >> Sivu 2: Valuutta, pankkiautomaatit, rahanvaihto ja maksukortit.
Teksti: Peter Forsberg
Kuvat: Peter Forsberg, Mister No /Wikimedia, Gerd Fahrenhorst /Wikimedia, Glen Scarborough /Flickr
2019/12
