Kaakkois-Euroopassa, Kroatian ja Albanian välissä sijaitseva Montenegro on yksi Euroopan pienimpiä ja uusimpia matkustusmaita. Rantalomilla siellä on käyty jo pitkään, ja jo Jugoslavian vuosikymmeninä etenkin Budvassa otettiin aurinkoa, mutta enemmän matkailijoita siellä alkoi käydä vasta 2010-luvulla. Montenegro onkin tuntematon, eksoottinen maa, jossa kaikki toimii varsin hyvin ja joka on kaikin tavoin turvallinen ja riskitön paikka viettää lomaa.
Rantaloman lisäksi Montenegrossa voi tutustua Kotorinlahden merkittävimpiin kaupunkeihin ja maan entiseen pääkaupunkiin, Cetinjeen, joissa valtaosa museoista ja muista varsinaisista nähtävyyksistä sijaitsevat. Sisämaassa voi käydä myös tutustumassa nykyiseen pääkaupunkiin Podgoricaan, jossa on maan parhaat ostospaikat. Muista vierailupaikoista etelässä oleva Ulcinj kilpailee Budvan kanssa maan parhaan rantapaikan maineesta, ja niiden välissä oleva Bar on mielenkiintoinen pikkupaikka, josta voi siirtyä junalla Serbiaan tai laivalla Italiaan.
Montenegro on yksi Euroopan pienimpiä maita (13 800 neliökilometriä), ja siellä asuu vähemmän asukkaita (621 000) kuin oikeastaan missään toisessa Euroopan maassa. Maan väestöstä 72 % on ortodokseja ja noin 19 % on muslimeja, ja näiden joukossa on etenkin bosnialaisia ja Kosovon albaaneja, joista valtaosa tuli maahan 1990-luvulla ja jotka pääosin asustelevat maan eteläosissa, Ulcinjin tienoilla.
Montenegrossa ei ole suuria kaupunkeja, ja vain pääkaupungissa (Podgorica) on mainittava määrä asukkaita (215 000).
Montenegro on pienestä koostaan huolimatta varsin monipuolinen maa, jossa on monenmoista maastoa ja ilmastoa, ja sen kylissä ja kaupungeissa on vielä paljon vanhanajan tunnelmaa.
Montenegron liikenneverkosto, internetyhteydet, kaupankäynti ja ravintolaelämä ovat aivan yhtä kehittyneitä kuin muuallakin Kaakkois-Euroopassa, mutta siellä on edelleen paljon vanhanajan toreja ja kauppahalleja, joissa ostiskelu on suositumpaa kuin nykyaikaisissa kauppakeskuksissa. Ruokapaikkojen joukossa on niin ikään paljon nykyaikaisia ravintoloita mutta edelleen myös paljon perinteisiä ravintoloita, joissa pääsee kärryille maan perinteistä ja perinneruoista.
Montenegro on parhaimmillaan matkakohteena huhtikuulta lokakuulle. Sinne voi lähteä Budvaan tai johonkin muuhun rannikon kaupunkiin rantalomalle, mutta siellä ei ole suuria kaupunkeja. Budvan lisäksi Kotor on paikka, jossa monet viettävät yönsä, mutta Kotorissa ei loppujen lopuksi ole paljon nähtävää tai tekemistä, niin että monelle riittää siellä maksimissaan parin kolmen päivän oleskelu.
Budvan lisäksi varteenotettava rantalomapaikka on lähellä Albaniaa sijaitseva Ulcinj, jossa on maan pisin ranta, ja muutaman päivän oleskelua voi harkita myös Barissa tai Podgoricassa. Muut paikkakunnat kuten Cetinje, Tivat ja Perast ovat oikeastaan päiväretkikohteita, mutta Tivatissa jotkut myös yöpyvät, sillä siellä on maan vilkkain lentoasema.
Montenegro ei ole mikään aktiviteettien keskus, ja siellä on kaikkein paras tutustua nähtävyyksiin, viettää aikaa rannalla, tehdä veneretkiä ja nauttia eteläisen maan eksoottisesta tunnelmasta. Maassa voi nähdä paljon viikossa, mutta jos haluaa nähdä kaikki Montenegron parhaat vierailupaikat ja päästä perille maan olemuksesta, voi siihen mennä 10–14 vuorokautta.
Montenegron etääntyessä Jugoslaviasta alkaen vuodesta 1996 maassa otettiin käyttöön valuutaksi Saksan markka ja vuonna 2002 maan viralliseksi valuutaksi tuli euro. Näin ollen euroja kannattaa ottaa matkaan mukaan, mutta kannattaa pitää mielessä se, että eurosta huolimatta Montenegro ei kuulu euroalueeseen ja näin pankkiautomaatista rahan nostaminen on siellä melko hintavaa.
Montenegrossa ovat kaupat vuodesta 2019 lähtien olleet sunnuntaisin ja pyhäpäivinä kiinni. Vain kioskit ja matkamuistomyymälät ovat tällöin avoinna, joten tämä kannattaa ottaa maassa lomaillessa huomioon.
Montenegrossa hinnat vaihtelevat sen mukaan missä sattuu olemaan. Sellaiset turistien suosimat paikkakunnat kuin Budva ja Kotor ovat etenkin vanhojenkaupunkien ja muiden turistien suosimien alueitten osalta huomattavasti hintavampia kuin paikallisten suosimat alueet. Yhtä kaikki hinnat ovat Suomeen nähden edullisia, niin että tuopin olutta saa alkaen parilla eurolla, aski tupakkaa maksaa sekin pari euroa, bussimatkat ovat edullisia ja aterian saa niin halutessaan 5–7 eurolla. Etenkin oluen ja aterioiden hinnat kuitenkin ovat huomattavasti korkeampia vaikkapa Kotorin vanhassakaupungissa tai Budvan rantaravintoloissa, mutta hinnat ovat yleensä hyvin esillä ja niitä voi tutkia etukäteen.
Etenkin Budvassa hinnat vaihtelevat villisti kaupasta toiseen. Pienet, turisteille suunnatut kaupat ovat hintavia, eikä pääpaikoilla paljon muita olekaan, mutta niissäkin voi joillakin tuotteilla olla kovin erilaisia hintoja. Rahoistaan tarkkojen kannattaa suosia suurempia kauppoja, ja hintojen vertailu eri putiikkien välillä voi olla taloudellisesti kannattavaa, etenkin jos lomailee Budvassa tai Kotorissa.
Montenegron hintatasosta saa jonkinlaisen kuvan jos vertailee hintoja Helsingin ja Budvan välillä, mutta monet hinnat ovat vertailussa reilusti yläkanttiin ja esimerkiksi tupakka ja alkoholi ovat edullisempia kuin vertailu väittää.
Montenegrossa on kaikkein paras maksaa käteisellä, ja etenkin valintamyymälät, pienet liikkeet ja ravintolat ottavat mieluiten vastaan käteistä. Korttimaksun mahdollisuutta voi etenkin normaalia kalliimmissa kaupoissa ja ravintoloissa kysellä, mutta Montenegrossa kannattaa aina pitää käteistä mukana ja kannattavaa on myös pitää mukana pieniä seteleitä ja kolikoita.
Montenegrossa puhutaan ja kirjoitetaan virallisesti maan omaa kieltä, mutta sitä ei ole kielitieteellisesti tunnustettu kieleksi. Kieli muistuttaa suuresti bosniaa, kroatiaa ja serbiaa, ja näiden kielten taitajat ymmärtävät täysin montenegron kieltä. Käytännössä valtaosa maan asukkaista puhuu serbiaa, joskin rannikolla kuten Budvassa puhutaan enemmän kroatiaa, joka tosin on hyvin samanlainen kieli kuin serbia.
Huomionarvoinen seikka on se, että Montenegro-nimi tunnetaan vain joissain maissa, ja niin paikan päällä kuin muissa slaavilaisissa kielissä maan nimi on Cerna Gora (Црнa Горa) (“tserna gora”). Sehän tarkoittaa Montenegron tavoin ”mustaa vuorta”.
Etenkin Ulcinjissa (albaniaksi Ulqin) ja muualla eteläisessä Montenegrossa puhutaan myös albaniaa, jota tosin puhuu kaiken kaikkiaan vain 5 % maan väestöstä. Tästä huolimatta Ulcinjissa on paljon albaniankielisiä kylttejä ja kieltä puhutaan yleisesti, joskaan sillä ei turistin näkökulmasta ole merkitystä. Ulcinjissa myös puhutaan enemmän englantia kuin maan pohjoisemmissa osissa. Montenegron nimi albaniaksi on Mali i Zi.
Montenegrossa näkee käytettävän sekä latinalaisia että kyrillisiä aakkosia, mutta kyrilliset kirjaimet ovat yleisempiä.
Montenegrossa puhutaan englantia varsin heikosti mutta sillä tulee kyllä välttävästi toimeen, etenkin turistien suosimissa paikoissa. Vieraista kielistä parhaiten paikallisilta taipuvat venäjä ja saksa.
Vaikka Montenegro on pieni maa, on siellä erilaisia ilmastoja, ja rannikolla ja alavilla mailla kuten Budvassa on ympäri vuoden lämpimämpää kuin korkealla sijaitsevissa paikoissa, kuten Cetinjessä.
Montenegrossa on kolme erilaisista ilmastoa, joista turisti lähes poikkeuksetta viettää aikansa rannikolla ja sen tuntumassa olevalla rannikkovyöhykkeellä. Budva, Petrovac, Bar ja Ulcinj, jotka ovat rannikolla, ovat osa tätä vyöhykettä, kuten myös Kotor ja muut Kotorinlahden ympäristössä olevat kaupungit. Tällä alueella kesät ovat pitkiä ja takuuvarmasti kuumia, mutta heinä- ja elokuu ovat ehkä monelle liian kuumia ja myös normaaleina vuosina hyvin vilkkaita. Kesä alkaa huhtikuussa ja päättyy lokakuussa, mutta kauden loppupuoli on yleensä sateinen. Lokakuussa voi sadella hyvinkin rankasti, ja marraskuu on sateisin kuukausi, joten matka kannattaa ajoittaa huhtikuun puolivälin ja lokakuun alun väliselle ajalle. Talvikausi on leuto, mutta päivälämpötilat ylittävät harvoin 15 astetta ja öisin on vain muutama aste lämmintä. Etenkin turismista elävät rannikkokaupungit kuten Budva ovat tällöin hiljaisia, ankeita paikkoja.
Muilla vyöhykkeillä, jotka ovat sisämaassa ja korkeilla paikoilla, on hivenen erilaisia lämpötiloja. Cetinje, joka on melko lähellä Budvaa, on kesäisin vähemmän kuuma paikka, ja tällaisilla korkeilla paikoilla oleskelu kuumimpaan aikaan on miellyttävämpää kuin rannikolla. Lämpötilat ovat jo lokakuussa melko alhaisia, niin että Cetinjeen päiväretkelle lähtevän kannattaa alku- ja loppukaudesta ottaa huomioon se, että siellä voi olla paljon viileämpää kuin rannikolla.
Podgorica kuuluu viileämpään vyöhykkeeseen, joskin kesät siellä ovat hyvin kuumia. Alku- ja loppukaudesta siellä on viileämpää kuin rannikolla, ja etenkin huhti- tai lokakuussa siellä vierailevan ei välttämättä ole järkevää lähteä sinne sortsit ja t-paita päällä. Talvisin ja vielä maaliskuussakin Podgoricissa on usein öisin pakkasta ja päivisin vain muutama aste lämmintä.
Montenegrossa on hyvä määrä hotelleja, ja siellä on Kroatian tavoin aina ollut tarjolla huoneita ja huoneistoja, joita paikalliset vuokraavat turisteille. Hosteleita on melko vähän, mutta niitäkin löytyy.
Montenegrossa voi olla kaikkein paras olla asunnossa tai muussa majapaikassa, jossa on keittiö ja jääkaappi. Ravintolaruoat ovat aika yksipuolisia ja usein niihin kuluu paljon rahaakin, ja se että voi laittaa ainakin osan ruoista itse, laskee matkan kustannuksia ja voi muutenkin olla kaikin tavoin parempi ratkaisu kuin jatkuva ravintoloissa ruokailu.
Montenegron turistikausi on varsin lyhyt ja kiivas. Eniten matkustajia on heinä- ja elokuussa, mutta muina aikoina tilaa yleensä riittää. Tästä huolimatta hinta-laatusuhteeltaan parhaat majapaikat ovat suosittuja, ja näin sellaiseen haluavan kannattaa tehdä varauksensa hyvissä ajoin etukäteen.
Kaikkein paras Montenegrosta on löytää majapaikka niin, että tutustuu kiinnostuksen kohteena olevan paikkakunnan majapaikkoihin Booking.comin sivuilta.
Opas jatkuu seuraavalla sivulla >> 2: Parhaat lomakaupungit Montenegrossa
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2022/04