Málaga on Euroopan eteläisin miljoonakaupunki ja Costa del Solin tunnetuin keskus.
Se on oivallinen lomakohde, jos haluat nauttia rannoista, kulttuurista, ostoksista ja herkullisesta ruoasta.
Lue lisää Málagasta
Istanbulin nähtävyydet ovat maailmankuuluja, ja nähtävyyksien kiertely kuuluu olennaisena osana kaupungissa vierailevan ohjelmistoon.
Eniten nähtävyyksiä on vanhassa Istanbulissa, ja Sultanahmetissa voi hyvin viettää päivän tai pari suurimpiin nähtävyyksiin tutustuen. Samalla tienoolla on paljon pienempiä nähtävyyksiä, ja siellä on myös basaareja, jotka ovat nykyään enemmänkin nähtävyyksiä kuin ostospaikkoja.
Kultaisen sarven toisella puolella varsinaisia nähtävyyksiä on vähemmän, mutta kukkulan päällä oleva Galata-torni on ehdoton nähtävyys ja alhaalla Bosporinsalmen rannalla oleva, Ottomaanien imperiumin viimeisten sulttaanien asuttama palatsi on ainutlaatuista nähtävää.
Sultanahmet on alue, jolle moni majoittuu, ja jos haluaa nimenomaan tutustua nähtävyyksiin ja viettää aikaa turistien kanssa, on se erinomainen alue majapaikalle. Jos kuitenkin on käymässä muualla kaupungissa tai yöpyy muualla, on Sultanahmetiin helppo siirtyä. Sultanahmetissa sijaitsevat kaikkein suurimmat nähtävyydet, ja monet niistä ovat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan.
Perinteinen kyyti Sultanahmetiin on ollut raitiovaunu, joka kulkee Kabataşista Galata-sillan yli Sultanahmetiin. Se kulkee ohi Topkapin palatsin, Sofia Hagian, Hippodromin, Sinisen moskeijan ja Suuren basaarin, ja sen reitin tuntumassa on myös muuta nähtävää, kuten Maustebasaari. Raitiovaunu onkin hyvä, jos siirtyy Galata-sillan tuntumasta, kummalta puolelta tahansa, Sultanahmetiin. Kaikkein kannattavinta ajankäytön kannalta on mennä raitiovaunulla Suurelle basaarille asti ja kävellä sieltä takaisin kohti Hagia Sofiaa. Jos sattuu olemaan Kabataşissa tai Galata-sillan ympäristöstä, on näiltä alueilta helppo siirtyä Sultanahmetiin raitiovaunulla, mutta jokaikinen raitiovaunu on tupaten täynnä eikä istumapaikasta yleensä voi haaveillakaan. Arvotavaroistaan kannattaa tämän raitiovaunun tungoksissa pitää erityisen hyvää huolta.
Viime vuosina Istanbulin liikenneverkosto on muuttunut, ja nykyään Sultanahmetiin pääsee helposti metrolla Taksim-aukiolta ja Istiklal Caddesin varrelta, kuten myös Eminönün laitaosista pääsee metrolla Suuren basaarin lähelle (asema: Vezneciler). Jos tällä ns. Taksim-metrolinjalla jatkaa yhden aseman, saapuu Yenikapiin, joka on hivenen syrjässä mutta jolta voi siirtyä parissa minuutissa toisella metrolinjalla Sirkeciin. Tämän aseman lähellä ovat esimerkiksi Maustebasaari, Topkapin palatsi ja myös Hagia Sofia ja Sininen moskeija. Jos on Aasian puolella, voi sieltä siirtyä samalla metrolinjalla Üsküdarista Sirkeciin parissa minuutissa.
Dolmabahçen palatsi sijaitsee alhaalla Kabataşin lähellä Beşiktaşissa. Sinne pääsee Suurelta basaarilta, muualta Sultanahmetista ja Galata-sillan molemmilta puolilta raitiovaunulla, joka tosin on aina tupaten täynnä. Taksim-aukiolta sinne pääsee funikulaarilla parissa minuutissa, ja sinne onkin kaikkein paras siirtyä nimenomaan joko sillä tai alamäkeen kävellen, mihin niiltä, jotka eivät ota harha-askelia, kuluu vartti tai parikymmentä minuuttia.
Istanbulin ykkösnähtävyys on Sultanahmetissa sijaitseva Topkapın palatsi [kartalla]. Topkapın rakennutti 1400-luvun lopulla, ottomaanien vallattua Konstantinopolin, sulttaani Mehmet, ja se toimikin maan päämiesten ja heidän hovinsa asuinpaikkana aina 1800-luvulle asti.
Palatsialue on laaja, ja itse sisäänpääsymaksun lisäksi palatsin alueella jotkin merkittävimmät osat kuten haaremi vaativat myös oman pääsymaksunsa. Neljä sisäpihaa tämän palatsimaisen kompleksin tiloissa pitävät otteessaan useita tunteja, ja haaremin ja muiden jo itsessään suurten osien pintapuoliseenkin tutkimiseen kuluu tuntitolkulla. Palatsissa on opastettuja kierroksia englanniksi ja turkiksi. Sinne kannattaa välttää menemästä iltapäivisin etenkin kesäiseen aikaan, jolloin turistiryhmät valtaavat paikan ja tungos on sen mukainen.
Topkapın palatsialueeseen tutustumiseen kannattaa varata ainakin puoli päivää, ja siihen on paras tutustua kiireisimpien matkustusaikojen ulkopuolella, jolloin ainoa riski ovat koululaisryhmät. Järkevintä on saapua paikalle heti aamulla, kun Topkapı avautuu, mikäli palatsialueeseen haluaa tutustua kunnolla.
Palatsiin on erilaiset aukioloajat kesällä ja talvella. Huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun se on avoinna 9–18.45 (jotkin osat avoinna vain klo 18 asti, samoin lipunmyyntipiste), ja talvisin se on avoinna vain klo 16.45 asti (jotkin osat klo 16 asti). Palatsiin on 60 liiran liput, ja liput esimerkiksi haaremiin ovat 35 liiraa varsinaisen lipun lisäksi. Alle 12-vuotiaat ulkomaalaisten lapset pääsevät palatsiin sisään, mutta haaremiin lasketaan ilmaiseksi sisään vain alle 6-vuotiaat.
Valokuvien ottaminen on riski, sillä huoneissa, joissa on jotakin “näyttelyksi” katsottavaa ei saa kuvata, eikä koskaan saa käyttää salamavaloa. Ammattimainen kuvaaminen ja videofilmaaminen ovat kiellettyjä, ja joitakin muitakin sääntöjä on. Niistä saa tietoa paikan päällä, ja säännöt käyvät siellä kyllä selviksi.
Topkapın palatsista voi lukea tarkempia tietoja suomeksi Wikipediasta.
Sulttaani Sultan Ahmet rakennutti 1600-luvulla niin sanotun Sinisen moskeijan [kartalla] alueelle, joka nykyään kantaa hänen nimeään. Tämän Hagia Sofian naapuriin rakennetun moskeijan oli tarkoitus syrjäyttää naapurinsa pois maailman merkittävimmän moskeijan paikalta. Harmonisesti rakennettu moskeija on silmiä hivelevän kaunis niin sisältä kuin ulkoakin, ja se onkin suosittu kohde kaupungissa vierailevien keskuudessa.
Pääsymaksua moskeijaan ei ole, mutta nähtävyyden suosion vuoksi sisäänpääsyä saattaa joutua odottelemaan, ja myös sisällä joutuu vilkkaina aikoina kiertämään koko yleisömassan tahtiin. Pääovesta on pääsy sisään vain muslimeille, jotka tulevat paikalle uskonnollisissa tarkoituksissa, ja turistit menevät sisään etelänpuoleisesta ovesta. Moskeijaan ei sinänsä tarvitse mennä sisään asti, vaan sen ulko-osat ja etenkin suuri sisäpiha antavat hyvän kuvan tämän rakennuksen olemuksesta ja historiasta.
Jos moskeijan sisään haluaa mennä, on otettava huomioon muutama seikka. Ensinnäkään siellä ei kannata vierailla rukousaikoihin, ja etenkin koko perjantai on päivä, jota kannattaa vältellä. Toinen tärkeä asia on se, että kengät jalassa sinne ei mennä vaan kengät laitetaan muovipussiin ja jätetään moskeijan ulkopuolelle säilytyspisteeseen. Miehet eivät saa mennä moskeijaan polvet tai kyynärpäät näkyvissä, eli sortsit ja lyhyet t-paidat eivät kelpaa. Naiset eivät saa näyttää polviaan tai kyynärpäitään hekään, mutta eivät myöskään hiuksiaan, eli hiukset on peitettävä. Huivin saa ilman maksua moskeijan sisäänkäynniltä.
Sinistä moskeijaa on mukava ihailla myös muualta Sultanahmetin alueelta, etenkin sen edessä olevasta puistosta, jossa on mukava istuskella ja nauttia tämän nähtävyyksiä täynnä olevan kaupunginosan ainutlaatuisesta ilmapiiristä.
Tietoa Sinisestä moskeijasta, sen historiasta ja teknisistä puolista voi lukea Wikipediasta.
Justianuksen rakennuttama, alun perin kristillinen kirkko Hagia Sofia [kartalla] tunnetaan myös nimillä Ayasofia ja Sancta Sofia. Se sijaitsee aivan Topkapın palatsin naapurissa, merkittävien nähtävyyksien hallitsemalla Sultanahmet-alueella.
Justianus I rakennutti kirkon 500-luvulla tarkoituksenaan palauttaa Rooman valtakunnan suuruuden ajat Konstantinopolissa. Hagia Sofia olikin kristillisen maailman mahtavin kirkko lähes vuosituhannen ajan, aina vuoteen 1453, jolloin ottomaanit valtasivat kaupungin. Ottomaanien valtauksen yhteydessä kaikki kirkot, jotka luovuttivat taistelematta, säilyivät kristillisinä, mutta ne, jotka hankaloittivat ottomaanien valtausoperaatiota ja joista käsin taisteltiin valtaajia vastaan, muunnettiin moskeijoiksi. Näin kävi myös Hagia Sofialle, joka oli merkittävä moskeija aina vuoteen 1935, jolloin Kemal Atatürk muutti sen museoksi.
Nykyään Hagia Sofia on ihailtavaa katseltavaa niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Pääsylipun ostavat näkevät mosaiikit, joista hienoimmat on ikävä kyllä suljettu galleriaan, johon on oma erillinen ja melko kallis pääsymaksunsa. Mosaiikkeja on toki tarkasteltavana runsaasti ilman galleriaan menoakin, ja niitä ihmetellessä voi hyvin kulua tunti pari.
Hagia Sofian yhteydessä on myös hamam eli turkkilainen kylpylä, joka rakennettiin vuonna 1556 ja joka on merkkihenkilöitä varten rakennetuista historiallisista kylpylöistä parhaiten säilyneitä. Itse Hagia Sofia puolestaan on parhaita esimerkkejä Bysantin ajan rakennustaiteesta, ja sitä kannattaa katsella monelta eri suunnalta. Tämäkin on sen verran suosittu vierailupaikka, että etenkin kiireimpinä aikoina viikonloppujen iltapäivät ovat hankalia vierailuaikoja.
Hagia Sofia on avoinna huhtikuun puolivälistä lokakuun loppuun klo 9–19 ja muulloin klo 17 asti. Lippu maksaa 60 liiraa, ja vain alle 8-vuotiaat ulkomaiset lapset pääsevät ilmaiseksi sisään.
Lisää tarkempia tietoja Hagia Sofiasta voi lukea suomeksi Wikipediasta.
Istanbulin yliopiston vieressä, Sultanahmet-kaupunginosassa sijaitseva Suuri basaari [kartalla] ei ole mikään tavallinen markkinapaikka vaan oma maailmansa, joka suurelta osalta on jakautunut kahteen osaan: turisteille suunnattuun ja paikallisten arkiseen käyttöön tarkoitettuun.
Turistien osat ovat lähinnä sisällä, ja niihin pääsee parhaiten käsiksi, kun kulkee Yeniçeriler Caddesi -katua pitkin raitiovaunulla tai kävellen ja kääntyy Kürculer- tai Çarşı-portista sisälle. Nämä osat myyvät matkamuistoja, kuten itämaisia mattoja, vesipiippuja, erilaisia tekstiilituotteita kuten tyynynpäällisiä, pashminaa ja silkkiä. Täällä myydään tietenkin myös taidokkaasti valmistettuja lautapelejä, mausteita ja muita elintarvikkeita ja paljon kaikenlaista, krääsästä ainutlaatuisiin tuotteisiin, joita myös äveriäät istanbulilaiset käyvät usein katselemassa ja ostamassa.
Turisteillekaan suunnatut osat eivät ole mikään täydellinen turistirysä, vaan kaikki on esillä mitä upeimmalla tavalla ja paikalla on myös runsaasti kahviloita, teehuoneita ja ravintoloita, joissa myös paikalliset käyvät. Basaarin sisätilat ovat kuitenkin entistä turistivoittoisempi paikka etenkään ostella mitään, ja Suureen basaariin lienee parempi tutustua nähtävyytenä kuin kauppapaikkana. Ennen Suureen basaariin menemistä onkin kannattavaa katsella etenkin Istiklal Caddesin varrella ja lähikortteleissa sikäläistä hintatasoa, joka on monen asian kohdalta huomattavasti edullisempi kuin Istanbulin vanhoissa basaareissa.
Basaarin ulko-osat puolestaan ovat suurelta osalta arkisia kauppakatuja, joilla istanbulilaiset käyvät ostamassa kaikkea vaatteista ruokaan ja käyttötavaroihin, ja täällä on mukava katsella oikeaa paikallista elämänmenoa ja kirjavaa, usein eksoottista tuotevalikoimaa.
Paikalle kannattaa tulla aamulla basaarin avautuessa, sillä turisteja alkaa valua paikalle vähän ennen puoltapäivää ja yhtäkkiä sisätilat ovat tupaten täynnä. Kysymällä neuvoa tai katselemalla tarkasti karttaa basaarin sisäosista voi kulkea suoraan ulos Galata-sillan puoleiseen Sultanahmetiin ja kohti Eminönü-kaupunginosaa, josta Galata-silta kulkee Beyoğlun kaupunginosaan. Tämä on erinomainen reitti, sillä tällöin näkee paljon paikallisten suosiota nauttivia kujia, kauppoja ja ravintoloita, ja nämä Istanbulin vanhimmat korttelit ovat monin tavoin täysin autenttisia eikä niissä yleensä pyöri tuhottomasti turisteja.
Suuri basaari on avoinna ma–la klo 9–19.
Eminönün turistimagneetti on Mısır Çarşısı eli Maustebasaari tai egyptiläinen basaari [kartalla], jonka sisäosissa on kaupan etenkin mausteita ja muita elintarvikkeita, jotka nykyään suunnataan yksinomaan turisteille. Tuotteiden taso on korkea, ja kaikki makeiset, pähkinät, kuivatut hedelmät, mausteet ja muut tuotteet ovat puhtaita ja huippuluokkaa. Ne myös pakataan hienosti, ja esimerkiksi pähkinät laitetaan ilmatiiviiseen pussiin, joten niitä ei kannata ostaa hotellissa popsittaviksi.
Monet tuotteet kuitenkin maksavat lähes tuplasti sen mitä Istiklal Caddesin varrella pähkinät ja herkut maksavat, joten hintojen vertailu voi olla hyvinkin kannattavaa. Toisaalta monen tuotteen taso basaarissa on sen verran korkea, että niistä vähän ylimääräisen maksaminen voi olla yhtä kannattavaa. Pienellä matkakassalla liikkeellä olevien on paras olla Maustebasaarissa tarkkana.
Maustebasaarin ulkopuolella on paikallisten suuressa suosiossa olevat markkinat, joilla on kaupan muun muassa uskomaton kokoelma eläimiä, mutta niiden eksoottisuutta on viime vuosina karsittu. Hyvä paikka viettää vähän aikaa paikallisten kanssa on basaarin ja ns. uuden moskeijan (Yeni Cami) välissä oleva
aukio
.
Maustebasaarilta on helppo jatkaa moneen eri paikkaan, ja sen ympäristö on tienoota, johon kannattaa ainakin vähän tutustua.
Maustebasaari on avoinna päivittäin klo 8–19.30, ja siellä on erityisen vilkas alkuillasta, noin klo 15–18.
Genovalaisten rakennuttama Galata-torni [kartalla] sijaitsee mäessä Beyoğlun kaupunginosassa. Kävelemällä tänne sekä İstiklal Caddesin että Galata-sillan kautta pääsee samalla näkemään autenttista istanbulilaista elämänmenoa mäessä olevissa kortteleissa, jotka myös ovat täynnä putiikkeja, ravintoloita ja kaikenlaista mielenkiintoista. Mäet ovat kuitenkin ylämäkeen raskaskulkuisia, ja jos täälläpäin haluaa kävellä, on kenkien paras olla hyvät. Tänne on kaikkein helpoin siirtyä Tünel-asemalta kävemällä muutama sata metriä alamäkeen, ja vastaavanlainen matka on Tünelin vieressä olevalta Şışhane-metroasemalta, jolle voi siirtyä metrolla Taksimilta tai Suuren basaarin vierestä.
Torni
näkyy parhaiten Eminönün rannalta Sultanahmetista, mistä saa myös hyvän kuvan Galata-sillasta ja tornin ympärillä olevista rakennuksista. Torni on erikoinen, kaunis rakennelma, jonka huipulta on kaupungin parhaat näkymät. Tämä vuonna 1348 rakennettu "Kristuksen torni", joka on saattanut saada alkunsa jo 500-luvulla, oli jo aikoinaan merkittävä monella eri tavalla. Esimerkiksi 1600-luvun ensimmäinen maanosien välinen lentomatka tehtiin täältä, kun paikallinen "lintumies" lensi tykinkuulalla ratsastaen kaupungin eurooppalaiselta puolelta sen aasialaiselle puolelle.
Torniin voi kiivetä näköaloja ihailemaan päivittäin klo 9–20.30 ja pääsylippu maksaa 25 liiraa.
Galata-torni oli aikoinaan suosittu paikka mennä seuraamaan turkkilaista showta, johon kuului napatanssia, mutta remontin jälkeen esityksiä ei enää ole Galatassa nähty. Paljon erilaisia illallis- ja muita esityksiä on muualla, mutta ne ovat entistä enemmän rahastusta. Tietoa erilaisista esityksistä saa Istanbul Lifestä.
1800-luvun puolessavälissä rakennettu Dolmabahçe-palatsi [kartalla] sijaitsee Beşiktaşissa, joka on tunnettu moskeijoistaan ja Aasian puolelle suuntaavista lautoistaan. Sinne pääsee parissa minuutissa Taksim-aukiolta funikulaarilla tai kulkemalla Taksim-aukiolta jyrkkään alamäkeen Bosporinsalmen rannalle.
Ottomaanien imperiumin viimeinen kuolinisku pantiin toimeen tässä palatsissa maaliskuussa 1924, jolloin tämän lähes 1000 vuotta laajoja alueita hallinneen maan tarina päättyi. Viimeinen sulttaani haettiin palatsin suojista tuolloin, hän muutti lopuksi ikäänsä Pariisiin ja vuonna 2012 saman hallitsijasuvun viimeinen edustaja kuoli Istanbulissa. Vain muutama vuosi sulttaanin syrjäyttämisen jälkeen Turkin tasavallassa kirjoitettiin eri kieltä kuin Ottomaanien imperiumissa ja maa modernisoitiin muutamassa vuodessa. Valtaosasta muutoksista ja myös siitä, että Turkki sai pitää yhtenäisen laajan alueen itsellään, oli vastuussa kaikkialla Turkissa edelleen jatkuvasti muistettu ja rakastettu Kemal Atatürk.
Nyky-Turkin näkökulmasta rakennus sai merkittävimmän sinettinsä yöllä marraskuun 10. päivänä vuonna 1938, jolloin Turkin tasavallan perustaja ja isähahmo, Mustafa Kemal Atatürk kuoli tässä palatsissa. Dolmabahçen palatsin vierailun kohokohta onkin hänen kuolinvuoteensa näkeminen.
Ennen tätä kohtalokasta yötä Dolmabahçe toimi muutaman vuosikymmenen ajan sulttaanien pääasuntona, ja nykyään palatsissa voi tutustua miesten oleskelutiloihin ja naisille ja lapsille tarkoitettuihin asuntoihin. Ne ovat täynnä huonekaluja ja koristeita, jotka kertovat paljon aikakaudesta ja ottomaanien kulttuurista. Dolmabahçen erikoisuus on eurooppalaisten ja aasialaisten tyylien sekoitelma, ja aikakauden tyylille uskollisena se on ylitsevuotavan koristeellinen ja kaikin puolin hulppea.
Vierailijat pääsevät tutustumaan sisätiloihin parhaiten opastettujen kierrosten yhteydessä. Nähtävänä on esimerkiksi kokoushuone, jonka kynttiläkruunu painaa yli 4 000 kiloa.
Vaikka palatsialueelle ei menisikään, voi alueella nauttia monenmoisista asioista. Palatsialueen ulkopuolella olevat puutarhat ja etenkin vuosina 1809–1894 rakennettu
portti
ovat tutkimisen arvoisia. Pihamaalla on myös
torni
ja muitakin rakennelmia. Yksi parhaita ajanvietteitä on siirtyä Bosporinsalmen rannalla olevalle terassille, jolla voi ottaa teetä tai syödäkin kunnolla. Nimenomaan tältä terassilta on paremmat näkymät kohti Aasianpuoleisia rantoja kuin oikeastaan mistään muualta kaupungista.
Palatsi on suljettu maanantaisin, ja se on muulloin avoinna klo 9–18 mutta osa vierailupaikoista sulkee ovensa jo klo 17. Sinne on 60 liiraa maksavat pääsyliput, ja haaremissa vierailusta joutuu sen lisäksi maksamaan 40 liiraa ylimääräistä.
Tietoa Istanbulin nähtävyyksistä englanniksi on esimerkiksi Istanbul.com -sivustolla.
Järjestettyihin kierroksiin Istanbulin nähtävyyksille voi tutustua Instanbul Sightseeing -sivustolla.
Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2018/12
Alue- ja hotellivinkeissä kerromme parhaista alueista hotellille tai muulle majapaikalle sijainnin ja palveluiden kannalta. Lisäksi esittelemme eri alueiden pidetyimpiä yöpymispaikkoja.
