Sivukartta Ota yhteyttä

Lyhyen matkan päässä Bangkokista sijaitsevat vierailupaikat

Bangkokista ei juuri kannata lähteä päiväretkelle, sillä sieltä on hankala siirtyä muualle. Ainoa varsinainen päiväretkikohde, jossa voi käydä muutaman tunnin retkellä, on Koh Kret. Toinen paikka, jossa voi vierailla yhden päivän aikana, on englanniksi nimellä Ancient City tunnettu teemapuisto, jossa näkee Thaimaan ikonisimpia nähtävyyksiä ja muuta maahan liittyvää.

Muista lähellä olevista vierailupaikoista ehdottomasti suosituin, jossa usein vain käväistään muutaman tunnin vierailulla, on Kwaijoen sillasta tunnettu Kanchanaburi. Vastaavanlaisen matkan päässä sijaitseva Ayutthaya oli aikoinaan Thaimaan pääkaupunki, ja sinne kuten Kanchanaburiinkin kannattaa mennä ainakin yhdeksi yöksi.

Päiväretkikohteisiin matkustaminen

Koh Kretiin voi hyvin hurauttaa taksilla, ja sinne voi mennä myös metrolla ja taksilla tai laivalla, joka tosin on hidas kyyti. Ancient Cityyn mennään ensin BTS-junalla, ja asemalta on viikonloppuisin ilmainen bussikuljetus teemapuistoon. Kanchanaburiin on kaikkein paras mennä minibusseilla, jotka lähtevät Khao San Roadin tienoilta, sillä ne vievät ovelta ovelle. Auytthayaan on mukavin siirtyä junalla mutta sinne voi mennä myös bussilla, joka on hintavampaa ja vähemmän mukavaa.

Sekä Kanchanaburiin että Auytthayaan voi mennä järjestetylle päiväretkelle, joita tekevät esimerkiksi Khao San Roadin ympäristössä olevat matkatoimistot. Niille, jotka eivät aio viettää näissä paikoissa yötä, se on huomattavasti parempi ratkaisu kuin omatoimisesti tehty retki.

Koh Kret

Koh Kret [kartalla] tunnetaan Thaimaassa yleensä nimellä Ko Kret. Se sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Bangkokin keskustasta, ja taksilla sinne siirtyvä voi päästä perille reilusti alle tunnissa.

300 vuotta sitten Bangkokin ympäristöön kaivettiin kanava, joka nopeutti Chao Phraya -joella kulkemista, ja joen mutkaan muodostui tekosaari, jonka nimeksi tuli Koh Kret. Alue on tunnettu siitä, että se oli 500–900-luvulla Keski-Thaimaata hallinneen Mon-kansan sydänmaa.

Mon-kansasta Koh Kretillä ei juuri enää ole merkkejä, mutta se tunnetaan muutamasta eri asiasta. Tunnettu temppelialue on Wat Poramai Yikawat, jonka erikoisuus on kalteva stupa eli buddhalaisten hautarakennelma. Jonkin verran muutakin nähtävää on, ja paras tapa nähdä kaikki oleellinen on kiertää 6 kilometriä pitkä lenkki saaren ympäri. Sen voi kävellä, joskin keskipäivän kuumuutta kannattaa vältellä, ja mahdollista on myös vuokrata pyörä, mikä on suositeltavin tapa tutustua saareen. Mahdollista on myös ottaa osaa kiertoristeilylle, ja näistä 10 ihmistä vetävistä veneistä näkee paljon kaikenlaista ja se pysähtyy muutamassa paikassa.

Koh Kret on tunnettu poltetuista saviruukuista (engl. terracotta pots), ja niitä näkee Bangkokin kauppapaikoillakin. Risteilyvene pysähtyy tehtaalla, jossa näkee miten niitä tehdään, ja jos saarella juo kahvin tai teen, saa yleensä kaupan päälle savimukin.

Viikonloppuisin Koh Kret on äärimmäisen suosittu vierailupaikka, sillä siellä pidetään silloin kelluva tori. Viikonloppuisin on paljon ruokia, juomia ja tuotteita tarjolla, mutta ympäri vuoden ihmisiä on tuhoton määrä. Jos saarelle saapuu viikolla, siellä ei ole juuri lainkaan turisteja, joten ne, jotka haluavat nähdä saaren autenttisimmillaan ja rauhallisimmillaan, suosivat arkipäiviä.

Kaikkein paras Koh Kretiin on mennä taksilla, sillä kyyti on nopea ja maksaa noin 200 bahtia suuntaansa. Jos ei halua mennä taksilla koko matkaa, voi kulkea ensin metrolla asemalle nimeltään Bang Sue, ja mennä sieltä taksilla Koh Kretin laiturille. Laiturilta siirrytään saarelle veneellä, joka kulkee viiden minuutin välein, ja matka kestää vain pari minuuttia ja maksaa pari bahtia.

Ancient City

Ancient City [kartalla] tunnetaan nykyään paremmin nimellä Muang Boran. Se on ulkomuseo, jossa vierailuun saattaa mennä koko päivä, mutta siellä voi nopeasti nähdä kaikki Thaimaan tunnetuimmat nähtävyydet ja muutenkin yleisesti tunnetuimmat ja tärkeimmät asiat. Ulkomuseo väittää itseään maailman suurimmaksi alallaan, ja se onkin niin laaja, että siellä kierretään junalla. Siellä voi myös pyöräillä ja soudella, ja se on paikka, josta voi saada paljon kahdessa tunnissa irti.

Museo sijaitsee kenties maailman pisimmän kadun eli Sukhumvit Roadin varrella, ja tämähän on katu, joka on paitsi Bangkokin tunnetuimpia myös jatkuu 400 kilometrin matkan. Alueelle pääsee menemällä ensin BTS-junalla asemalle nimeltään ”Kheha”. Siellä poistutaan ulosmenoväylää numero 1 pitkin, ja sitten noustaan alueelle vievään ilmaiseen bussiin, joka tosin kulkee vain lauantaisin ja sunnuntaisin (muulloin matkan voi kulkea taksilla). Museo on avoinna päivittäin klo 9–19, ja liput sinne pitää varata etukäteen verkkosivujen kautta, jolloin myös valitaan vierailuaika, joka on kaksi tuntia.

Kanchanaburi

Toisen maailmansodan aikaan Japani miehitti Thaimaata, ja siellä oli vankileirejä, joissa pidettiin lähinnä brittiläisiä, hollantilaisia ja australialaisia sotavankeja. Vankien oli määrä tehdä rautatie Thaimaan ja Burman (nyk. Myanmar) välille, ja tämä rautatie tunnettiin ja tunnetaan nykyäänkin englanninkielisellä nimellä ”Death Railway”.

Sodan jälkeen Pierre Boulle kirjoitti kirjan The Bridge Over the River Kwai, ja vuonna 1957 ilmestyi David Leanin ohjaama suurelokuva, joka teki rautatiestä ja etenkin sillasta maailmankuulun.

1960-luvun alussa turistit alkoivat ilmestyä Kanchanaburiin, ja suureksi pettymykseksi he havaitsivat, että mitään Kwaijoen ylittävää siltaa ei ollut koskaan ollutkaan vaan se oli ollut Mae Khlong -joen ylittävä silta. Pettymysten välttämiseksi Mae Khlong nimettiin virallisesti Kwaijoeksi, eikä nykyään nähtävä silta ole sama, joka, toisin kuin Sri Lankassa kuvatussa elokuvassa, pommitettiin hävittäjillä tuusan nuuskaksi. Kaiken muun lisäksi Kwaijokea ei lausuta ”why” vaan sen oikea nimi on Khwae (”quae”).

Vaikka monet asiat perustuvat väärinkäsityksiin, on silta (Death Railway Bridge) [kartalla] mielenkiintoinen vierailupaikka, ja sen vieressä olevassa museoissa näkee osia alkuperäisestä sillasta ja myös muuta asiaan liittyvää materiaalia. 300 metriä pitkälle sillalle voi mennä ilmaiseksi kävelemään ja kuvaamaan, ja mielenkiintoisinta sillä on olla silloin kun juna on lähdössä. Sillalta on hyvät näkymät joelle ja sen vieressä olevalle kiinalaiselle temppelialueelle, ja sillalta näkyvät joenrannan rakennukset ovat sellaista Thaimaata, jota moni maassa vieraileva haluaa nähdä. Itse sillan tuntumassa on karnevaalitunnelma, musiikki soi yleensä todella kovaa eikä tämä etenkin australialaisten, brittien ja japanilaisten suosiota nauttiva paikka ole mikään harras vierailukohde.

Sillan vieressä ovat museot WWII Museum ja Jeath War Museum, joissa voi pientä pääsymaksua vastaan nähdä kaikenlaista. Siellä on vanha juna, ja se on hyvä vierailupaikka vartin tai puolen tunnin ajaksi.

Muualla kaupungissa on jonkin verran nähtävää, mutta monessa paikassa mainostettu Heritage Walking Street on pettymys, sillä sen varrella olevat talot eivät ole niin hienoja kuin annetaan ymmärtää eikä se ole kävelykatu kuin kerran viikossa. Sinne on Kanchanaburin keskuspaikoilta melko pitkä matka, ja Kwaijoen sillalta sinne on todella pitkä matka.

Sitä parempi vierailupaikka on kauppahalli ja tori [kartalla], jonkalaisia Bangkokissa ei tule vastaan.

Kanchanaburi on tunnettu railakkaasta yöelämästään, ja sitä on eniten Maenamkwai Roadin varrella, ja sehän johtaa ytimen tienoilta sillalle. Sen varrella on myös lukuisia majapaikkoja, jotka ovat kaikkein kätevimpiä jos Kanchanaburiin päättää jäädä yöksi. Kanchanaburi onkin erinomainen paikka viettää pari yötä, etenkin niille, jotka haluavat olla lähinnä vain Bangkokissa. Sinne on siedettävä matka myös Hua Hinista, mutta parhaimmillaan se on kohteena Bangkokissa oleville.

Kanchanaburin voi matkustaa monin eri tavoin, mutta parhaat kyydit ovat taksi ja minibussi. Taksit vievät esimerkiksi neljän hengen ryhmän kohtuuhinnalla sinne minne haluaakin, ja hinnasta voi neuvotella vaikka Khao San Roadin ympäristössä olevissa taksipalveluissa.

Khao San Roadin ympäristössä [kartalla] on lukuisia matkatoimistoja, joilta lähtee minibusseja Kanchanaburiin, ja ne vievät ulkomaalaisia ovelta ovelle. Joko kannattaa katsoa majapaikan lähellä oleva matkatoimisto, johon voi aamulla ennen matkaa kävellä, tai sitten ilmoittaa matkatoimistoon hotellin nimen ja sieltä tullaan noutamaan. Lippu kannattaa käydä hakemassa päivää paria ennen matkaa, ja ennen bussiin nousemista kannattaa varata majapaikka ja kertoa osoite kuskille. Matka sekä Khao San Roadin tuntumasta että Bangkokin pohjoiselta ja eteläiseltä linja-autoasemalta kestää 2 ½ tuntia suuntaansa.

Monet matkatoimistot ja myös kotimaiset matkatoimistot ja hotellit järjestävät päiväretkiä Kanchanaburiin, mutta kannattaa pitää mielessä, että sellaisena päivänä bussissa tulee istuttua viisi kuusi tuntia.

Thailand Guide esittelee Kanchanaburia.

Ayutthaya

Suurin piirtein samanlaisen matkan päässä Bangkokista kuin Kanchanaburikin sijaitsee Ayutthaya. Se on Chiang Maihin kulkevan rautatien varrella, ja sinne pääsee äärimmäisen edullisesti ja takuuvarmasti ilman ruuhkia usein kulkevilla junilla.

Ayutthayaa hehkutetaan monessa matkaoppaassa ja muissakin paikoissa, mutta käytännössä se on laaja ja huonossa kunnossa oleva kaupunki, jossa on aina polttavan kuuma ja jossa kulkukoirat ovat monessa paikassa riesana. Kaupungin menneisyys on kuitenkin ainutlaatuinen, sillä se oli Siamin eli nykyään Thaimaana tunnetun maan pääkaupunkina vuosina 1350–1767. Se kuten moni muukin Thaimaan kaupunki joutui burmalaisten hyökkäyksen kohteeksi ja tuhoutui lähes täysin, ja näin pääkaupunki siirrettiin vuonna 1782 Bangkokiin.

Auytthayan päänähtävyydet ovat laajalla saarella, jolla on sekä edelleen toiminnassa olevia temppelialueita että raunioina olevia entisiä temppelialueita ja muita rakennelmia. Kaikkein merkittävimmät raunioina olevat temppelialueet ovat saaren keskellä [kartalla], missä sijaitsevat Wat Mahathat, Wat Rachaburana ja pari muutakin temppelialuetta. Muualla kuin saarella ja lähinnä Chao Phraya -joen rannoilla on muitakin temppelialueita, ja jos haluaa nähdä niitä kannatta ottaa osaa jokiristeilylle.

Itse saareen on mahdollista tutustua kävellen, mutta etäisyydet ovat pitkiä ja kuumuus tekee etenkin keskipäivän aikana kävelemisestä tuskallista. Suosittua onkin vuokrata pyörä, jonkalaisen voi myös saada majapaikasta ilmaiseksi, ja kiertää sillä nähtävyyksiä. Liikenne on kuitenkin melkoista ja niin kävellessä kuin pyöräillessäkin kannattaa olla erityisen tarkkana.

Yksi turistien suosima keino tutustua nähtävyyksiin on nousta tuk-tukin kyytiin, ja niitä on erityisen paljon rautatieaseman [kartalla] ulkopuolella mutta myös saarella. Rautatieaseman läheltä kulkee 3 bahtia maksava vene, joka vie noin minuutissa saaren ja mantereen välin, ja se kulkee varhaisesta aamusta aina pimeän laskeutumiseen asti. Veneeseen voi ottaa lisämaksusta mukaan pyörän.

Ayutthayaan voi lähteä järjestetylle päiväretkelle, jonkalaisen voi järjestää vaikka Khao San Roadin ympäristön matkatoimistoista, suomalaiselta matkanjärjestäjältä tai sitten monista Bangkokin majapaikoista. Tämä on hyvä ratkaisu monessa eri mielessä, sillä Ayutthayassa ei yhdessä päivässä muuten paljon näe. Jos sinne lähtee järjestetylle päiväretkelle, kiertää bussi kaikki tärkeät paikat ja hienoimmilla temppelialueilla voi jaloitella jonkin aikaa.

Jos Ayutthayaan lähtee omatoimisesti, sinne voi mennä minibussilla Khao San Roadin tienoilta, jolloin kyydin voi ostaa monista matkatoimistoista, miltä tahansa Bangkokin bussiasemalta tai sitten rautateitse, mikä on suositeltavin kyyti. Junat lähtevät tiuhaan tahtiin Hua Lamphong -rautatieasemalta [kartalla]. Junat ovat yleensä vain kolmosluokan junia, mikä tarkoittaa puupenkkejä ja ilmastoinnin sijaan tuulettimia, mutta tällaisessa junassa matka maksaa alle 20 bahtia suuntaansa. Matka kestää pari tuntia, ja aikatauluja voi katsella Thaimaan rautateiden sivuilta. Junia kulkee sen verran usein, että mahdollista on vain mennä asemalle ja ostaa lippu, mutta matkaan on aina kannattavinta lähteä aamupäivällä. Rautatieasemalle on metroyhteys, ja jos metroasemaa ei ole majapaikan lähellä, voi taksilla siirtyä sinne mistä tahansa Bangkokista 100–200 bahtilla. Ruuhkat voivat kylläkin hidastuttaa matkaa, kaikki kuskit eivät suostu lähtemään sinne ja moni myös kieltäytyy laittamasta mittaria päälle ja tarjoaa kiinteää, aivan liian korkeaa hintaa.

Jos Ayutthayassa haluaa yöpyä, kaikkein kätevintä on yöpyä yhdessä monista rautatieaseman lähellä olevista majataloista ja hotelleista. Jos haluaa yöpyä saarella, pitää ensin mennä joko tuk-tukilla tai sitten joen yli veneellä matkalaukkujen kanssa saarelle, mikä ei ainakaan lyhyellä vierailulla ole kannattavaa.

Rinkat selässään kulkevien lempikatu niin majapaikoille kuin baareillekin on Soi 2 eli ”foreigner street” [kartalla], jonka tuntumassa on aina paljon tuk-tuk -kuskeja. Siellä on myös paljon matkatoimistoja, joissa voi järjestää itselleen mitä erilaisimpia asioita, kuten kiertoristeilyn, ja se voi olla paikka, jossa jotkut viihtyvät erittäin hyvin. Majapaikkoja Ayutthayassa on laidasta laitaan, ja siellä voi yöpyä edullisesti, omassa huoneessa alkaen 300 bahtilla.

Thailand Guide kertoo Ayutthayasta.

Teksti ja kuvat: Peter Forsberg
2020/01